Ikuisuuskysymyksiä

Mikä on epäonnistumista ja mikä ei? Tiettyjen tiukkojen määritelmien mukaan epäonnistuminen on sitä että tietyt ennalta määritellyt rajat tai kriteerit eivät täyty.

No mitä ovat rajat ja kriteerit ja miten ne muodostuvat? No tässä kohdalla täytyy lähteä siitä että tiettyyn rajaan saakka kriteerit ja rajat voi määritellä yleispäteviksi. Sitten on useita asioita jotka vaikuttavat rajoihin, kuten arvioijan oma käsitys, yleinen mielipide jne. Usein oma mielipidekin vaikuttaa joko positiivisesti (rajoja höllentävästi) tai negatiivisesti (rimaa korottaen).

No miksi ihmeessä kirjoitan rajoista? Siksi että ihmisillä on sisäänrakennettu tarve vertailla omaa suoriutumistaan johonkin. Yleensä peilataan toisiin henkilöihin, mutta vertailua voi tehdä myös asetettuihin määritteisiin kuten vyökoevaatimuksiin.

No niin, nyt päästiin sitten vaatimuksiin. Vaatimus sanana on aika ehdoton. Mutta suhtautuminen vaatimukseen tai vaatimuksiin on taas sitten hieman monitahoisempi juttu kuin ihan perinteinen musta-valkoajattelu. Periaatteessa voidaan ajatella hyvinkin mustavalkoisesti rajojen suhteen siten että kaikki on täytettävä kirkkaasti. Usein tilanne ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu hyvin olennaisena osana se että ei osata oikein epäonnistua tai suhtaudutaan epäonnistumiseen negatiivisesti. Onhan epäonnistuminen lähes poikkeuksetta merkki virhearvioinnista, useimmiten henkilökohtaisella tasolla. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä että sitä on vain kuvitellut oman suoritustason korkeammaksi kuin se oikeasti onkaan. Tosin täytyy samaan hengenvetoon todeta että aina asia ei ole näin, koska epäonnistua voi myös muista syistä kuten hermojen kurissapito tai paineensieto. Voit siis osata asioita, pystyä suorittamaan tekniikkaa tai kestävyystestejä mutta jos nuppi ei kestä painetta on tuloksena helposti epäonnistuminen adrenaliinista tai muusta syystä johtuen. EM-kisoissa näki paljon sitä miten liikesarja vain unohtui. Ihmisiä jäi seisomaan paikalleen, tai tuli vääriä liikkeitä jotka johtivat hylkäämiseen. Itsellä tosin on aina toiminut liikemuisti joten liikesarjan opettelu selkäytimeen on johtanut siihen että mitään ei tarvitse ajatella liikesarjan suorituksen aikana. Ei yhtään mitään. Ja se on ollut ennen kaikkea suuri helpotus.

No, sitten takaisin niihin kriteereihin. Kriteerit on kaksipiippuinen juttu. Niihin peilatessa täytyy aina pohtia kokonaisuutta. Ja yksi asia on kuitenkin varma. Jos puhutaan kamppailulajien vyökokeesta, täytyy luottaa arvioijaan. Arvioijan mielipide on se, joka on oikea ja ratkaisee. Hän on myös jatkossa vastuussa omasta mielipiteestään. Jos olet itse eri mieltä asiasta, kyseenalaistat samalla vyökokeen pitäjän, vyön myöntäjän mielipiteen siitä oletko tason arvoinen vai et. Sitä ei todellakaan kannata tehdä. Merkki voidaan tulkita epäluottamuksena, epäkunnioituksena tai ihan miten tahansa henkilöstä riippuen.

Enemmänkin kannattaa peilata kokemusta siihen että mitä sait itse tasoarvioinnista? Usein jää mieleen jotain mitä olisi voinut tehdä paremmin. Jos näin on, niin onneksi olkoon!! Olet nimittäin asian ytimessä. Pidä ihmeessä se oppi mielessä ja pyri kehittymään sen opin mukaisesti. Kehittyminen tapahtuu puutteita tunnistamalla ja määrätietoisella panostuksella siihen suuntaan joka vaatii harjoittelua. Siis epävarmuuden kääntäminen positiiviseen suuntaan ja sitä kautta harjoitusohjelman tai harjoittelun painopisteiden muutokset tai tiettyjen harjoitteiden lisääminen harjoitusohjelmaan.

Itsellä ainakin jäi selkeästi tietyt asiat mieleen ja niitä täytyy systemaattisesti parantaa jatkossa. Positiivisessa mielessä siis! Eteenpäin.

Yksi tärkein oppi tietysti on se että paineensietoa kannattaa kehittää. Lisäksi muistaa aina se että vyökokeessa epäonnistuminen ei ole kuin väliaikaista ja se ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Se kertoo vain sen että jotain osa-aluetta on harjoitettava entistä enemmän. Ei muuta. Täytyy myös oppia hyväksymään se että ei ole negatiivinen asia jos vyökokeen joutuu uusimaan vaikka se tuntuisikin pahalta. Se on vain asennekasvatusta, ja eräänlainen paine/henkinen kestävyystesti.