Tässähän sitä taas, treenaaminen jatkuu. Harjoitusvuoroihin tuli muutoksia, peruskursseja yhdisteltiin pidemmällä olevien ja edistyneempien ryhmiin. Lisäksi omat harrastamiset kääntyivät nyt parempaan suuntaan siinä mielessä että on varsin loogista nyt edetä harrastuksissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että maanantaina on taekwondo, tiistaina lepopäivä, keskiviikkkona hdgd-treenien apuohjausta/tkdtä vuoroviikoilla. Torstaina oman ryhmän hdgd-harjoitukset, perjantaina sitten taas perustason treenit joissa vetoa tai apuohjausta riippuen tilanteesta. Lauantai ja sunnuntai on sitten omia treenejä hdgd:n piirissä, eli käytännössä kaiken kaikkiaan edelleen 6 kertaa viikossa tulee käytyä treenisaleilla molempien lajien piirissä. Näistä kerroista 4-5 on haidong gumdoa ja 1-2 taekwondoa. Siinähän sitä.
Entäs se bursiitti? No, parempaan menossa jatkuvasti. hieman on vielä pieniä tuntemuksia mutta pikku hiljaa eteenpäin. Tiettyjä rasituksia vielä välttänyt mutta kohta senkin voi kohta unohtaa.
Kirjoittaja on kolmenkympin paremmalla puolella (alle nelikymppisen kuitenkin) oleva perheellinen toimistotyötä tekevä mies joka on uudelleen “harhautunut” kamppailulajeihin. Mielipiteeni ja kommenttini eivät edusta seuran tai muiden harrastajien mielipiteitä vaan ovat puhtaasti omaa itsenäisesti tuottamaani tekstiä ja ajatuksia. Jos koet että tekstissä on sinua loukkaavia elementtejä tai muuten asioita joita et haluaisi lukea blogistani, voit ottaa minuun yhteyttä profiilini kautta. Kiitokset!
torstai 12. maaliskuuta 2015
torstai 5. maaliskuuta 2015
Palautumista
Erikoinen ilmiö: eilinen treenien veto tuotti vielä pientä tuntumaa lonkassa. Aamulla ei kuitenkaan mitään. Eli varovaisesti mennään tämä viikko vielä. Mutta se mikä oli oikeastaan erikoisinta oli aamun ja illan tuntemukset lihaksistossa. Voiko puolentoista viikon tauko tuntua tällaiselta? Kipupisteitä oli eripuolilla kehoa ihan jonkinmoinen määrä. Kaipa sitä tuli sitten lepäiltyä ja ladattua tuo jakso aika tavalla...
No, nyt sitten kevennettyä treeniä tänään, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Taitaa olla vielä maanantaikin... putki.
No, nyt sitten kevennettyä treeniä tänään, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Taitaa olla vielä maanantaikin... putki.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Apuvälineiden käyttäminen treenauksen tukena
Kamppailulajit nyt ja ennen. Käsittämätön ero tullut harrastusmahdollisuuksiin pelkästään siinä että omaa tekemistä ja suoriutumista voi tarkkailla videolta. Nykyisellään on jo lähes kaikissa kännykkäkameroissa fullhd-videokuvausta jolla saa jo niinkin hyvää videolaatua että siitä pystyy ihan reilusti maallikkonakin tutkimaan omaa suoriutumistaan ja tekniikkaansa. Pieniä actionkameroita saa helposti internetin ihmeellisestä maailmasta kohtuullisen järkevilläkin hinnoilla. Ja näiden kuvanlaatu on jo todella hienoa ja hyvää tasoa, ainakin jos pikkuisenkaan kiinnittää huomiota laatuun.
Mitä videolta sitten on mahdollista oppia? No, ainakin omaa liikkumista. Sitten kun kuitenkin on tiukasti käyty läpi tekniikkaa ja tekniikan suorittamista on sinne takaraivoon jäänyt varmasti niitä oppeja joiden hyödyntämistä on helppo sitten tarkkailla videolta. Peilit käy kanssa suoritusten arviointiin, mutta helpompi suoritutumista on katsoa videolta kuitenkin. Ja oman tekniikan korjaamiseen on helppo tehdä havaintojen pohjalta muistilistoja ja kehittämiskohteita. Peilien huono puoli on se että niistä on vaikea katsoa omaa tekniikkaa koko ajan. Lisäksi katsominen saattaa tuoda lisää virheasentoja ja virhesuorituksia kun silmät on kiinni peilissä. Joka tapauksessa siis eräänlainen ulkopuolinen tarkkailu myös omasta toimesta on hyvä olla harjoittelun tukena. Vaikka vetäjät tarkkailevatkin ja ohjaavat ulkoapäin, on silti myös nämä muut apukeinot hyvä tiedostaa tukikeinoina.
Näissä kehittämiskohteissa on helpointa lähteä siitä että "pahimmat ja isoimmat" ensin. Jos yrittää kaikkea kerralla, johtaa se tyytymättömyyteen, motivaation laskuun ja ennen kaikkea itsetunnon laskuun. Kannattaa siis keskittyä vain niihin isoimpiin ongelmakohtiin ensiksi. Peruna kerrallaan se pottumaakin tyhjennetään.
No, mitä itse olen oppinut? Otetaan esimerkki. Tässä on suoritusvideo pistepaperiin 540 asteen käännöksellä kolmen harjoitusvedon jälkeen.
Mitä videosta olen itse voinut poimia? Ainakin seuraavia kehittämiskohteita:
3. Asennot. Jälkimmäiseen paperiin täytyy pystyä sijoittumaan ensiksi sodoseen ja sitten Kimaseen. Lisäksi lopussa viimeisten leikkausten yhteydessä on liikaa turhia liikkeitä.
Siinä nyt ensimmäisenä ne isoimmat kuviot. Sitten näiden jälkeen niihin pienempiin hienosäätöihin...
Tuloksena kuitenkin 39/50 pistettä, eli ei ollenkaan huono tulos. Opittavaa on silti paljon.
Ai niin, se kamera? Kamera on Diel sj4000 ev-ville.com:ista. Perusversio ilman wifiä, toinen kamera joka kuvaa leikkauksen on Wifi-versio. Suosittelen hintalaatusuhteen puolesta melkein mihin käyttöön tahansa. Videon laatu tässä on hyvin isosti pakattua, fullhd on silmille oikeasti ilo laadun osalta.
Mitä videolta sitten on mahdollista oppia? No, ainakin omaa liikkumista. Sitten kun kuitenkin on tiukasti käyty läpi tekniikkaa ja tekniikan suorittamista on sinne takaraivoon jäänyt varmasti niitä oppeja joiden hyödyntämistä on helppo sitten tarkkailla videolta. Peilit käy kanssa suoritusten arviointiin, mutta helpompi suoritutumista on katsoa videolta kuitenkin. Ja oman tekniikan korjaamiseen on helppo tehdä havaintojen pohjalta muistilistoja ja kehittämiskohteita. Peilien huono puoli on se että niistä on vaikea katsoa omaa tekniikkaa koko ajan. Lisäksi katsominen saattaa tuoda lisää virheasentoja ja virhesuorituksia kun silmät on kiinni peilissä. Joka tapauksessa siis eräänlainen ulkopuolinen tarkkailu myös omasta toimesta on hyvä olla harjoittelun tukena. Vaikka vetäjät tarkkailevatkin ja ohjaavat ulkoapäin, on silti myös nämä muut apukeinot hyvä tiedostaa tukikeinoina.
Näissä kehittämiskohteissa on helpointa lähteä siitä että "pahimmat ja isoimmat" ensin. Jos yrittää kaikkea kerralla, johtaa se tyytymättömyyteen, motivaation laskuun ja ennen kaikkea itsetunnon laskuun. Kannattaa siis keskittyä vain niihin isoimpiin ongelmakohtiin ensiksi. Peruna kerrallaan se pottumaakin tyhjennetään.
No, mitä itse olen oppinut? Otetaan esimerkki. Tässä on suoritusvideo pistepaperiin 540 asteen käännöksellä kolmen harjoitusvedon jälkeen.
Mitä videosta olen itse voinut poimia? Ainakin seuraavia kehittämiskohteita:
1. Lyönti oikealta vasemmalle. Se karkaa ylös. Enemmän lantion käyttöä lyönteihin, nyt tulee aivan liikaa käsillä lyönti.
2. Liikkuminen edellyttää lisää harjoitusta. Miekan asennot ja matalampi liike.3. Asennot. Jälkimmäiseen paperiin täytyy pystyä sijoittumaan ensiksi sodoseen ja sitten Kimaseen. Lisäksi lopussa viimeisten leikkausten yhteydessä on liikaa turhia liikkeitä.
Siinä nyt ensimmäisenä ne isoimmat kuviot. Sitten näiden jälkeen niihin pienempiin hienosäätöihin...
Tuloksena kuitenkin 39/50 pistettä, eli ei ollenkaan huono tulos. Opittavaa on silti paljon.
Ai niin, se kamera? Kamera on Diel sj4000 ev-ville.com:ista. Perusversio ilman wifiä, toinen kamera joka kuvaa leikkauksen on Wifi-versio. Suosittelen hintalaatusuhteen puolesta melkein mihin käyttöön tahansa. Videon laatu tässä on hyvin isosti pakattua, fullhd on silmille oikeasti ilo laadun osalta.
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Vammojen huoltoa
Potkuharjoituksissa kipeytynyt lonkka tuli diagnosoitua omin avuin suoraan mr Googlen avustuksella. Kyseessä oli siis lonkan limapussin tulehdus.
Tästä löytää lisätietoa vaivasta jos kiinnostaa enemmänkin mistä on kyse: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00296
Miten sitten tein hoitoa? Ensimmäinen oli että ajattelin hoitaa kuntoon kuvion ihan vain levossa. Se tuntui ihan hyvältä vielä tiistaina ajatustasolla (treenit siis olivat maanantaina). Keskiviikkona oli jalka siinä kunnossa että sänkyyn nouseminen, jalan nostaminen enemmän kuin 10 cm sekä kävely olivat lähes mahdottomia toimenpiteitä. Itse diagnoosin jälkeen kävin apteekissa, käytin Feldeniä paikallisesti lonkkaan ja tiukka tulehduskipulääkekuuri. Torstaina oli jo helpompi päivä, perjantaina ei ollut kipuja enää ensinkään. Nyt mennään jo yli viikkoa tapahtuneesta ja mitään oireita ei enää ole. Kipulääkekuuria olen edelleen jatkanut, nyt varmaan tämän illan jälkeen lopettelen senkin. Käytännössä siis vaiva on hyvin viheliäinen ja tuntuu pahemmalta kuin onkaan sitten loppujen lopuksi. Toivotaan että toistuvaa tästä ei tule, vaan että nyt kyseessä ollut kertakipuilu on se harvinainen tapahtuma joka ei toistu.
Eli huomisesta alkaen täysipäainoista treenaamista. Varovaisesti toki aloittaen, viikon tauko on kuitenkin itselleni viikon tauko. Aikaisempina viikkoina kun salilla on tullut viihdyttyä ihan reilusti eli 4-6 pv / ko.
Tästä löytää lisätietoa vaivasta jos kiinnostaa enemmänkin mistä on kyse: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00296
Miten sitten tein hoitoa? Ensimmäinen oli että ajattelin hoitaa kuntoon kuvion ihan vain levossa. Se tuntui ihan hyvältä vielä tiistaina ajatustasolla (treenit siis olivat maanantaina). Keskiviikkona oli jalka siinä kunnossa että sänkyyn nouseminen, jalan nostaminen enemmän kuin 10 cm sekä kävely olivat lähes mahdottomia toimenpiteitä. Itse diagnoosin jälkeen kävin apteekissa, käytin Feldeniä paikallisesti lonkkaan ja tiukka tulehduskipulääkekuuri. Torstaina oli jo helpompi päivä, perjantaina ei ollut kipuja enää ensinkään. Nyt mennään jo yli viikkoa tapahtuneesta ja mitään oireita ei enää ole. Kipulääkekuuria olen edelleen jatkanut, nyt varmaan tämän illan jälkeen lopettelen senkin. Käytännössä siis vaiva on hyvin viheliäinen ja tuntuu pahemmalta kuin onkaan sitten loppujen lopuksi. Toivotaan että toistuvaa tästä ei tule, vaan että nyt kyseessä ollut kertakipuilu on se harvinainen tapahtuma joka ei toistu.
Eli huomisesta alkaen täysipäainoista treenaamista. Varovaisesti toki aloittaen, viikon tauko on kuitenkin itselleni viikon tauko. Aikaisempina viikkoina kun salilla on tullut viihdyttyä ihan reilusti eli 4-6 pv / ko.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)