HDGD-maajoukkueen Mikkelin osaston harjoituksissa eilen oli varsin mielenkiintoinen ilmiö. Treenasimme "pallon leikkausta" eli suoritusta jolla sodose-seisonnassa liikutaan n. 1 metri ja samalla lyödään ilmaan heitettyä palloa miekalla tupesta vetäen.
Suoritusta treenattiin ensiksi vapaasti omaan tahtiin. Osumaprosentti oli kohtuullisen pieni, n. 10-15%. Käytännössä siis suoritustaso oli heikko. Kokeilimme sitten jotain erilaista: porukka riviin ja suoritus komennosta. Kolmella henkilöllä neljästä osumaprosentti koki hirmuisen nousun. Kymmenen suoritusta ja osumaprosentti oli lähelle 80%. Siis kisasuorituksen mukainen suoritus.
Mitä tästä nyt voisi sitten vetää yhteen? Varmaankin sen että ylisuoritusta ei ollut havaittavissa, keskittyminen oli käskyjen kautta selkeästi tiukempaa johtaen paljon parempiin suorituksiin. Paine oli tässä kohdalla pelkästään hyväksi suoritukselle ja suorittajille.
Miten tämän nyt voisi sitten kääntää harjoitteluun ja omaksi hyödyksi omienkin suoritusten parantamiseksi? En tiedä, siinä tuhannen taalan kysymys.
tiistai 30. syyskuuta 2014
maanantai 29. syyskuuta 2014
Joukkuehengen merkitys
Pohdiskelin hetki sitten kahvitauolla eräästä työyhteisön ongelmatilanteesta johdettuna joukkuehenkeä. Yksi merkittävä asia kamppailulajein taustalla on arvojärjestys joka näkyy vyöarvoina. Kokeneemmat harrastajat ovat "ylempänä". Joukkuehenki muodostuu usein jo peruskurssilla ainakin kurssin sisäisesti. Joukkuehenkeä auttaa paljon tiivis ja riittävän suppea porukka joka hitsautuu yhteen. On monta tapaa hitsata porukkaa yhteen mm. harjoitusteknisesti mutta sitä ei ehkä ole syytä tässä kohdalla käsitellä enempää, vaan jossain toisessa yhteydessä.
Joukkuehengen ensimmäisiä koetinkiviä ovat siirtyminen peruskurssilta yleisryhmään ja ensimmäiset yleisryhmän harjoitukset. Seuraava koetinkivi on sitten kansallinen leiri tai uusien henkilöiden osallistuminen harjoituksiin (leirit yms). Periaatteessa näissä joutuu jokainen siirtymään omasta tutustua harjoitteluympäristöstä vaativampaan ympäristöön, pois mukavuusalueeltaan. Ja tämän siirtymän tai kokemuksen tukena on hyvä joukkuenhenki jota kannattaa yrittää laajentaa jo valmiiksi ennen ensimmäisiä koetuskohtia tai koitinkiviä. Miten? Se onkin hyvä kysymys. Itse tutustuisin vetäjiin. Tai muihin harrastajiin. Kun tuntee ihmisiä, on helpompi mennä mukaan toimintaan. Samalla myös katoaa turha jännitys. Jokainen on kuitenkin ryhmässä yksilönä ja omana itsenään tuttujen joukossa. Ja ei ne vetäjätkään ole yli-ihmisiä, onhan se selvä että tulee eteen tilanteita joissa myös meitä jännittää. Mainittakoon nyt sitten ihan yksi sellainen: Esimerkiksi ensimmäinen seuran yhteinen vyökoe, jossa uusi peruskurssi esimerkiksi on mukana. Siinä on tietynlaista latausta varmasti mukana, joka taas sitten osaltaan tuottaa meille paineita. :).
Turhaan siis jännittää näitä, kannattaa vain nojata ryhmähengeen ja ryhmän tukeen. Ja ennen kaikkea: pyrkiä laajentamaan ryhmää. Kaikki harrastajat ovat samassa veneessä ja ryhmänä. Ei tehdä turhia rajoja ;)
Joukkuehengen ensimmäisiä koetinkiviä ovat siirtyminen peruskurssilta yleisryhmään ja ensimmäiset yleisryhmän harjoitukset. Seuraava koetinkivi on sitten kansallinen leiri tai uusien henkilöiden osallistuminen harjoituksiin (leirit yms). Periaatteessa näissä joutuu jokainen siirtymään omasta tutustua harjoitteluympäristöstä vaativampaan ympäristöön, pois mukavuusalueeltaan. Ja tämän siirtymän tai kokemuksen tukena on hyvä joukkuenhenki jota kannattaa yrittää laajentaa jo valmiiksi ennen ensimmäisiä koetuskohtia tai koitinkiviä. Miten? Se onkin hyvä kysymys. Itse tutustuisin vetäjiin. Tai muihin harrastajiin. Kun tuntee ihmisiä, on helpompi mennä mukaan toimintaan. Samalla myös katoaa turha jännitys. Jokainen on kuitenkin ryhmässä yksilönä ja omana itsenään tuttujen joukossa. Ja ei ne vetäjätkään ole yli-ihmisiä, onhan se selvä että tulee eteen tilanteita joissa myös meitä jännittää. Mainittakoon nyt sitten ihan yksi sellainen: Esimerkiksi ensimmäinen seuran yhteinen vyökoe, jossa uusi peruskurssi esimerkiksi on mukana. Siinä on tietynlaista latausta varmasti mukana, joka taas sitten osaltaan tuottaa meille paineita. :).
Turhaan siis jännittää näitä, kannattaa vain nojata ryhmähengeen ja ryhmän tukeen. Ja ennen kaikkea: pyrkiä laajentamaan ryhmää. Kaikki harrastajat ovat samassa veneessä ja ryhmänä. Ei tehdä turhia rajoja ;)
Tasokoe, vyökoe, testi....
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joskus näihin suhtautuu kauhulla, joskus odotuksella. Jälkimmäinen tunnetila lienee silloin kun on kohtuullisen varma omasta osaamisestaan ja taidoistaan. Tietenkin aina on sitä omaa henkilökohtaista epäilystä ja epäilyä tekniikan, osaamisen tai onnistumisen suhteen.
Lienee kuitenkin selvää että aina mennään vaikeampaan suuntaan. Se on varmaa. Mutta mikä sitten on näissä testeissä se ongelma? Ei oikeastaan mikään muu kuin se että omaa kehittymistä on erittäin vaikea havainnoida. Sitä oikeasti tapahtuu ja tällä kohdalla täytyy vain luottaa siihen että muut tekevät arvion ulkopuolelta ilman omaa sisäistä arviointia. Ihmisillä on kummallinen tapa aina väheksyä omia suorituksiaan, varsinkin jos niitä on vähänkään hankalampi mitata tai havainnoida.
Sinänsä vyökoetta pidetään tilaisuutena joka on kerrasta poikki. Eihän se nyt ihan niin mene, kuitenkin vetäjät ovat olleet graduoijan ohella katsomassa harjoituksissa etenemistä ja suorituksia. Parhaimmillaan jopa tuhansia kertoja ennen vyökoetta. Mikä sitten tekee tilaisuudesta erikoisen? Oma odotus ja uskomus siitä että on pakko näyttää ja onnistua. Toki näin tietenkin on, mutta samoja suorituksia on tehty jo aikaisemminkin samojen ihmisten edessä ja arvioinnin alaisena. Eli turha tässä on jännittää. On vain syytä keskittyä omaan suoritukseen, tehdä kaikki parhaalla mahdollisella tavalla ja menestyä tai epäonnistua. Epäonnistuminen ei johdu huonoudesta vaan tässä kohdalla korkeintaan siitä että jokin pieni osa-alue menee pieleen. Se ei tarkoita sitä että ei olisi vyön arvoinen vaan enemmänkin sitä että jokin pieni juttu on jäänyt harjoittelematta. Tai sitten yksinkertaisesti hermot eivät pidä ja suoritus menee siksi pieleen. Taito-osioissa on kyllä huomattavasti vaikeampi suoriutua tuurilla. On vain treenattava etukäteen.
Tärkeintä on muistaa se että jos jokin menee pieleen niin se on vain yksi pieni osa-alue. Ei koko vyökoe. Ja sen pienen osa-alueen voi tietenkin ottaa sitten uusiksi jossakin vaiheessa pienen karanteenijakson jälkeen graduoijalle. Ei siis mikään maailman kaatuminen vaan pikemminkin vain timeout ja lisätreenihuomautus.
Siinähän sitä, ei se maailmaa kaada jos epäonnistuu taito-osioissa tai vyökoe menee pieleen. Se on vain signaali treenata lisää. Ihminen ei ole koskaan varma omasta suoriutumisestaan joten vyökokeen siirtäminen tulevaisuuteen on huono valinta. Jos osaa tekniikat niin sitten vain treenikertoja silleen että pystyy näyttämään osaamisen. Ja vyökokeeseen!
HDGD:n vyökoevaatimukset tuottivat itselleni pienen hämäännyksen, treenasin jo muutaman viikon Keumgesea eli kultaisen kukon seisontaa endurance-testiä varten. Havaitsin sitten että tässä vaiheessa onkin 3 min 30 sek Gimase-seisonnassa. Eli etukäteen jo tammikuuta varten tuli sitten treenailtua. Eihän siinä mitään, parempi etukäteen.
Ja vielä vyökoevaatimukset koottuna. Tässä kohdalla siis vyön väri tarkoittaa sitä väriä millä mennään vyökokeeseen. Oranssin kohdalla ovat sitten ne tekniikat jotka on osattava seuraavaan vyöhön vaatimuksina.
Lienee kuitenkin selvää että aina mennään vaikeampaan suuntaan. Se on varmaa. Mutta mikä sitten on näissä testeissä se ongelma? Ei oikeastaan mikään muu kuin se että omaa kehittymistä on erittäin vaikea havainnoida. Sitä oikeasti tapahtuu ja tällä kohdalla täytyy vain luottaa siihen että muut tekevät arvion ulkopuolelta ilman omaa sisäistä arviointia. Ihmisillä on kummallinen tapa aina väheksyä omia suorituksiaan, varsinkin jos niitä on vähänkään hankalampi mitata tai havainnoida.
Sinänsä vyökoetta pidetään tilaisuutena joka on kerrasta poikki. Eihän se nyt ihan niin mene, kuitenkin vetäjät ovat olleet graduoijan ohella katsomassa harjoituksissa etenemistä ja suorituksia. Parhaimmillaan jopa tuhansia kertoja ennen vyökoetta. Mikä sitten tekee tilaisuudesta erikoisen? Oma odotus ja uskomus siitä että on pakko näyttää ja onnistua. Toki näin tietenkin on, mutta samoja suorituksia on tehty jo aikaisemminkin samojen ihmisten edessä ja arvioinnin alaisena. Eli turha tässä on jännittää. On vain syytä keskittyä omaan suoritukseen, tehdä kaikki parhaalla mahdollisella tavalla ja menestyä tai epäonnistua. Epäonnistuminen ei johdu huonoudesta vaan tässä kohdalla korkeintaan siitä että jokin pieni osa-alue menee pieleen. Se ei tarkoita sitä että ei olisi vyön arvoinen vaan enemmänkin sitä että jokin pieni juttu on jäänyt harjoittelematta. Tai sitten yksinkertaisesti hermot eivät pidä ja suoritus menee siksi pieleen. Taito-osioissa on kyllä huomattavasti vaikeampi suoriutua tuurilla. On vain treenattava etukäteen.
Tärkeintä on muistaa se että jos jokin menee pieleen niin se on vain yksi pieni osa-alue. Ei koko vyökoe. Ja sen pienen osa-alueen voi tietenkin ottaa sitten uusiksi jossakin vaiheessa pienen karanteenijakson jälkeen graduoijalle. Ei siis mikään maailman kaatuminen vaan pikemminkin vain timeout ja lisätreenihuomautus.
Siinähän sitä, ei se maailmaa kaada jos epäonnistuu taito-osioissa tai vyökoe menee pieleen. Se on vain signaali treenata lisää. Ihminen ei ole koskaan varma omasta suoriutumisestaan joten vyökokeen siirtäminen tulevaisuuteen on huono valinta. Jos osaa tekniikat niin sitten vain treenikertoja silleen että pystyy näyttämään osaamisen. Ja vyökokeeseen!
HDGD:n vyökoevaatimukset tuottivat itselleni pienen hämäännyksen, treenasin jo muutaman viikon Keumgesea eli kultaisen kukon seisontaa endurance-testiä varten. Havaitsin sitten että tässä vaiheessa onkin 3 min 30 sek Gimase-seisonnassa. Eli etukäteen jo tammikuuta varten tuli sitten treenailtua. Eihän siinä mitään, parempi etukäteen.
Ja vielä vyökoevaatimukset koottuna. Tässä kohdalla siis vyön väri tarkoittaa sitä väriä millä mennään vyökokeeseen. Oranssin kohdalla ovat sitten ne tekniikat jotka on osattava seuraavaan vyöhön vaatimuksina.
torstai 18. syyskuuta 2014
Motivaatiosta
Muutama ajatus tullut nyt mieleen ihan vaan perusasioista eli motivaatiosta. EM-kisat lähestyvät ja harjoittelumotivaatiota pitäisi nyt ehdottomasti löytyä. Itselläni ei siinä tunnu olevan ongelmaa itse tarkasteltuna tai varmaan muutenkaan, esimerkiksi ulkoisesti tarkasteltuna. Kuitenkin treenikertoja on kertynyt paljon ja kertyy edelleen. Yleisesti ottaen harjoittelumotivaatio on äärimmäisen tärkeä kehittymisen ja kisamenestyksen osalta.
Motivaatiosta puheen ollen... meillä on nyt erittäin hyvä peruskurssi. Todella mukava katsella ihmisiä jotka ovat motivoituneita ja ennen kaikkea treenaavat tosissaan. Tekniikka kehittyy ja hioutuu pikkuhiljaa toistojen ja oppimisen kautta. Sieltä se tekniikka ja tekeminen löytyy vaikka alussa olisikin hieman vaikeampaa ja hankalaa tottua aseen kanssa harjoitteluun.
Motivaatiokeinoja voi jokainen miettiä omalla kohdallaan. Yleispätevää syytä jonkin asian tekemiselle on mahdoton kertoa. Mikäli motivaattoria ei taustalla ole, ei harjoittelukaan maistu. Jokainen voi kuvitella tilannetta vaikka niin että vaeltaa ilman päämäärää. Päämäärä on se mikä ohjaa ja motivoi. Päämäärä selkeänä edessä on mahdollisuus repiä lisää tehoja päämäärän saavuttamiseen. Mielenhallinta, tunnetilat ja pyrkimys tavoitteeseen tuottavat myös jatkumoa lisätehon ohella. On helpompi vain yksinkertaisesti edetä kun on selkeä päämäärä ja tavoite.
Tässä kohdalla moni henkilö saattaisi miettiä olevansa ihminen jolla ei ole tavoitteita. Henkilökohtaisesti en usko tähän. Tavoite voi olla vaikka liikunnan lisääminen, kehon vahvistaminen tai vaikka uuden asian oppiminen. Siellä taustalla on varmasti jokin syy tai tavoite, piilossa tai esillä oleva miksi yleensäkään harjoittelee tai treenaa. Sieltä se löytyy kyllä, kun hieman tekee itsetutkiskelua ja pohdintaa. Siitä on sitten helppo pohtia seuraavalle portaalle nousua.
Ensimmäinen itselle asetettava kysymys on niinkin yksinkertainen kuin että Miksi? Miksi minä harjoittelen? Vastaus siihen ei sitten olekaan niin helppo tai yksinkertainen.
Motivaatiosta puheen ollen... meillä on nyt erittäin hyvä peruskurssi. Todella mukava katsella ihmisiä jotka ovat motivoituneita ja ennen kaikkea treenaavat tosissaan. Tekniikka kehittyy ja hioutuu pikkuhiljaa toistojen ja oppimisen kautta. Sieltä se tekniikka ja tekeminen löytyy vaikka alussa olisikin hieman vaikeampaa ja hankalaa tottua aseen kanssa harjoitteluun.
Motivaatiokeinoja voi jokainen miettiä omalla kohdallaan. Yleispätevää syytä jonkin asian tekemiselle on mahdoton kertoa. Mikäli motivaattoria ei taustalla ole, ei harjoittelukaan maistu. Jokainen voi kuvitella tilannetta vaikka niin että vaeltaa ilman päämäärää. Päämäärä on se mikä ohjaa ja motivoi. Päämäärä selkeänä edessä on mahdollisuus repiä lisää tehoja päämäärän saavuttamiseen. Mielenhallinta, tunnetilat ja pyrkimys tavoitteeseen tuottavat myös jatkumoa lisätehon ohella. On helpompi vain yksinkertaisesti edetä kun on selkeä päämäärä ja tavoite.
Tässä kohdalla moni henkilö saattaisi miettiä olevansa ihminen jolla ei ole tavoitteita. Henkilökohtaisesti en usko tähän. Tavoite voi olla vaikka liikunnan lisääminen, kehon vahvistaminen tai vaikka uuden asian oppiminen. Siellä taustalla on varmasti jokin syy tai tavoite, piilossa tai esillä oleva miksi yleensäkään harjoittelee tai treenaa. Sieltä se löytyy kyllä, kun hieman tekee itsetutkiskelua ja pohdintaa. Siitä on sitten helppo pohtia seuraavalle portaalle nousua.
Ensimmäinen itselle asetettava kysymys on niinkin yksinkertainen kuin että Miksi? Miksi minä harjoittelen? Vastaus siihen ei sitten olekaan niin helppo tai yksinkertainen.
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
Maajoukkueharjoitukset
Maanantai 15.9.2014... Odotukset korkealla joskin tiukat epäilykset taustalla viikonlopun leirin jälkeen. Epäilyksiä lähinnä siksi että leirillä tuli mokailtua ihan kunnolla pallon kanssa. Lisäksi liikesarjassa hävisi kaikki annetut ohjeet kuin vesi hanhen selästä. Syynä oli kylläkin vain se että harjoittelua ja rutiini ei ollut ehtinyt tehdä annettujen ohjeiden jälkeen. Annetut ohjeet ja korjaukset edellyttävät aina harjoittelua jotta saa muutokset omaan tekniikkaan ajettua sisään.
Tuli kuitenkin positiivinen ylävire treeneissä. Pallonlyönti sujui nyt paljon paremmin, prosentuaalinen osumatarkkuun oli yli 70%. Tähän on pystyttävä myös kisoissa. Its all about speed ja tietenkin heitto ratkaisee.
Paperinleikkauksessa on vielä harjoiteltavaa, tosin nyt osumatarkkuudessa. Nyt on päästävä tarkkuustreeniin ja silmäkäsikoordinaation parantamiseen. Muuten ei ole tulossa tulosta.
Liikesarjoissa sitten on parannettava sodosea ja pomsea sekä liukua näihin asentoihin.
Asenteesta: kisoihin mennään tosissaan, ei kokeilemaan. Pakko tehdä parhaansa jo nyt.
Tuli kuitenkin positiivinen ylävire treeneissä. Pallonlyönti sujui nyt paljon paremmin, prosentuaalinen osumatarkkuun oli yli 70%. Tähän on pystyttävä myös kisoissa. Its all about speed ja tietenkin heitto ratkaisee.
Paperinleikkauksessa on vielä harjoiteltavaa, tosin nyt osumatarkkuudessa. Nyt on päästävä tarkkuustreeniin ja silmäkäsikoordinaation parantamiseen. Muuten ei ole tulossa tulosta.
Liikesarjoissa sitten on parannettava sodosea ja pomsea sekä liukua näihin asentoihin.
Asenteesta: kisoihin mennään tosissaan, ei kokeilemaan. Pakko tehdä parhaansa jo nyt.
perjantai 12. syyskuuta 2014
Erikoisharjoitteista
Täytyy nyt varmaan sitten kirjoittaa muutama sana myös erikoisharjoitteista. Lajiinhan kuuluu käytännössä kaksi hieman erikoisempaa harjoitetta: Paperin leikkaus ja kynttilän sammutus. Molemmilla on omat tärkeät funktionsa lajissa.
Kynttilän sammutus on eräänlainen painetehtävä mutta samalla mittaa myös henkilön iskutekniikkaa, pysäytystä ja ennen kaikkea perusiskun sujuvuutta. Kynttilä on vain mittari joka kertoo ja indikoi onnistuneen suorituksen sammumalla tai riittämättömän suorituksen jäämällä palamaan. Ei siis mitään isompaa tai erikoisempaa mytologiaa tässä, ainoastaan yksinkertainen harjoite lyöntien parantamiseen. Tarkkuuttahan tämä kehittää kyllä ja sehän tietenkin on ehdottomasti lajin/harrastuksen kannalta tarpeellinen. Täytyyhän lyöntikulman, nopeudet, pysäytykset ja tekniikka todellakin olla kunnossa.
Mitä sitten tulee paperin leikkaamiseen niin sama juttu. Lyönti tosin on erilainen kuin kynttilän sammutuksessa. Lyönti tehdään siis vaakatasossa. Lajin lyönnit ovat oikeastaan enemmän leikkaavia, ja tämä on nyt molemmissa harjoitteissa syytä opetella. Ilman leikkaavaa liikettä ei ole kumpaakaan suoritusta mahdollisuus tehdä onnistuneesti. Paperin leikkaus muuten on yllättävän vaikeaa miekalla (tylsällä, terävällä, paperin leikkaus miekalla tai miten vaan. Vaikeaa silti. Ensi kertalainen voi onnistua muutaman kerran mutta harjoittelu alkaa näkyä vasta suoritusvarmuudessa. Lisäksi pistealueet paperissa edellyttävät kyllä jonkinlaista keskiarvoa tarkempaa silmä-käsikoordinaatiota.
Siinähän sitä, treeniä.
Kynttilän sammutus on eräänlainen painetehtävä mutta samalla mittaa myös henkilön iskutekniikkaa, pysäytystä ja ennen kaikkea perusiskun sujuvuutta. Kynttilä on vain mittari joka kertoo ja indikoi onnistuneen suorituksen sammumalla tai riittämättömän suorituksen jäämällä palamaan. Ei siis mitään isompaa tai erikoisempaa mytologiaa tässä, ainoastaan yksinkertainen harjoite lyöntien parantamiseen. Tarkkuuttahan tämä kehittää kyllä ja sehän tietenkin on ehdottomasti lajin/harrastuksen kannalta tarpeellinen. Täytyyhän lyöntikulman, nopeudet, pysäytykset ja tekniikka todellakin olla kunnossa.
Mitä sitten tulee paperin leikkaamiseen niin sama juttu. Lyönti tosin on erilainen kuin kynttilän sammutuksessa. Lyönti tehdään siis vaakatasossa. Lajin lyönnit ovat oikeastaan enemmän leikkaavia, ja tämä on nyt molemmissa harjoitteissa syytä opetella. Ilman leikkaavaa liikettä ei ole kumpaakaan suoritusta mahdollisuus tehdä onnistuneesti. Paperin leikkaus muuten on yllättävän vaikeaa miekalla (tylsällä, terävällä, paperin leikkaus miekalla tai miten vaan. Vaikeaa silti. Ensi kertalainen voi onnistua muutaman kerran mutta harjoittelu alkaa näkyä vasta suoritusvarmuudessa. Lisäksi pistealueet paperissa edellyttävät kyllä jonkinlaista keskiarvoa tarkempaa silmä-käsikoordinaatiota.
Siinähän sitä, treeniä.
tiistai 9. syyskuuta 2014
Mielenhallintaa?
Huippu-urheilu ja urheilu yleensäkin on mielenhallintaa. Jos tarkastellaan tätä nyt ihan perustasolta niin kyse on vain siitä että ei anna tuntemusten sekoittaa suoritusta. Siis varsin perusasia kyseessä, mutta silti se voi olla hankalaa.
EM-kisat lähestyvät ja vaikutuksia voi jo ennakoida. Jännitys kohoaa ja varmasti sitä on hermostunut/jännittynyt suoritusta tehdessään. Huolta aiheuttaa myös se että kokemusta vastaavista kisoista ei ole ja kuitenkin oma fysiikka edellyttää ihan varmasti jonkinlaista lämmittelyä ennen suorituksia. Näistä kolme on onneksi sellaisia jotka nyt eivät ihan välttämättä vaadi hirmuista lämmittelyä, mutta liikesarja on jonkinlainen ongelma. Nyt on vaan sitten pidettävä hermot kurissa, mieli kirkkaana ja harjoiteltava lämmittelyä pienessä tilassa.
Pahin ongelma jännityksessä on se että silloin toimii helposti reaktioiden pohjalta ja se ei välttämättä ole sitten paras toimintamalli. Lisäksi isohko ongelma on myös se että tällä kohdalla jännitys (=mielentila/tunne) saattaa heikentää suoritusta merkittävästi. Fyysinen puoli saattaa olla ihan kunnossa mutta omat tuntemukset ja jännitykset pilaavat suorituksen. Mielenhallintaa siis tarvitaan tässä kohdalla.
Fyysinen puoli on se joka tukee henkistä puolta. Itselläni paljastui eilen kisasuoritusten osalta fysiikasta yksi pieni ongelmakin. Nyt on jostain syystä jalkapöytä kipeytynyt vasemmasta jalasta varmaan tienoilta. Ja se kipuili ihan jonkin verran kun polviasennossa tuli sammutettua kynttilää eilen. Tosin täytyy kyllä sanoa että jonkin verran kipu väheni suoritusten yhteydessä, mutta siltikin oli läsnä. Nyt on sitten otettava ohjelmaan venyttelyjä kyseisen kivun poistamiseksi. Kivun syy on mitä todennäköisimmin keväällä sattunut nilkan venähdys jonka jälkeen tietyt asennot ovat säteilleet kipua eri kohtaan jalkaa ja jalkapöytää. Nyt vain treeniä.
Henkisen puolen treenaamiseen ja rauhoittamiseen on yksi pomminvarma keino. Kisasuoritteissa on mukana etiketti/rituaalit jotka suoritetaan ennen kisasuoritusta. Niitä on syytä treenata ja paljon, joten ne varmasti menevät selkäytimeen saakka. Silloin voi vain antaa mennä, ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa turhaan mihinkään muuhun. Rutiinit on muutenkin hyvä asia, niillä on rauhoittava vaikutus omien hermojen hallinnassa :)
Kisasuorituksia, vyökoesuorituksia tai ihan vain treenisuorituksia on hyvä harjoitella eri kuvioilla. Ei aina tutussa ympäristössä, tai ilman yleisöä. Eli tässäkin kohdalla on syytä haastaa itseään ja astua pois mukavuusalueelta. Ei aina niin tylsää perinteistä vaan rimaa ylös ja kokeilemaan.
Tässäpä tätä, nyt en mene vielä syvemmälle tässä kohdalla. Asenne ja tunne toki ovat merkittäviä motivaattoreita myös kehittymisessä.
EM-kisat lähestyvät ja vaikutuksia voi jo ennakoida. Jännitys kohoaa ja varmasti sitä on hermostunut/jännittynyt suoritusta tehdessään. Huolta aiheuttaa myös se että kokemusta vastaavista kisoista ei ole ja kuitenkin oma fysiikka edellyttää ihan varmasti jonkinlaista lämmittelyä ennen suorituksia. Näistä kolme on onneksi sellaisia jotka nyt eivät ihan välttämättä vaadi hirmuista lämmittelyä, mutta liikesarja on jonkinlainen ongelma. Nyt on vaan sitten pidettävä hermot kurissa, mieli kirkkaana ja harjoiteltava lämmittelyä pienessä tilassa.
Pahin ongelma jännityksessä on se että silloin toimii helposti reaktioiden pohjalta ja se ei välttämättä ole sitten paras toimintamalli. Lisäksi isohko ongelma on myös se että tällä kohdalla jännitys (=mielentila/tunne) saattaa heikentää suoritusta merkittävästi. Fyysinen puoli saattaa olla ihan kunnossa mutta omat tuntemukset ja jännitykset pilaavat suorituksen. Mielenhallintaa siis tarvitaan tässä kohdalla.
Fyysinen puoli on se joka tukee henkistä puolta. Itselläni paljastui eilen kisasuoritusten osalta fysiikasta yksi pieni ongelmakin. Nyt on jostain syystä jalkapöytä kipeytynyt vasemmasta jalasta varmaan tienoilta. Ja se kipuili ihan jonkin verran kun polviasennossa tuli sammutettua kynttilää eilen. Tosin täytyy kyllä sanoa että jonkin verran kipu väheni suoritusten yhteydessä, mutta siltikin oli läsnä. Nyt on sitten otettava ohjelmaan venyttelyjä kyseisen kivun poistamiseksi. Kivun syy on mitä todennäköisimmin keväällä sattunut nilkan venähdys jonka jälkeen tietyt asennot ovat säteilleet kipua eri kohtaan jalkaa ja jalkapöytää. Nyt vain treeniä.
Henkisen puolen treenaamiseen ja rauhoittamiseen on yksi pomminvarma keino. Kisasuoritteissa on mukana etiketti/rituaalit jotka suoritetaan ennen kisasuoritusta. Niitä on syytä treenata ja paljon, joten ne varmasti menevät selkäytimeen saakka. Silloin voi vain antaa mennä, ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa turhaan mihinkään muuhun. Rutiinit on muutenkin hyvä asia, niillä on rauhoittava vaikutus omien hermojen hallinnassa :)
Kisasuorituksia, vyökoesuorituksia tai ihan vain treenisuorituksia on hyvä harjoitella eri kuvioilla. Ei aina tutussa ympäristössä, tai ilman yleisöä. Eli tässäkin kohdalla on syytä haastaa itseään ja astua pois mukavuusalueelta. Ei aina niin tylsää perinteistä vaan rimaa ylös ja kokeilemaan.
Tässäpä tätä, nyt en mene vielä syvemmälle tässä kohdalla. Asenne ja tunne toki ovat merkittäviä motivaattoreita myös kehittymisessä.
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
Project X-2
Tavarahankintoja tehty... vielä puuttuu tiettyjä tarvikkeita. Nyt on jo materiaalia toiseenkin projektiin, ja hyvä niin. Toinen projekti on sitten hieman käytännöllisempi eli ihan henkilökohtaista sparrimiekkaa rakentamassa. Jos siitä tulee hyvä niin sitten muutama lisää ja aina on sparrausmahdollisuus tämän jälkeen.
Alkuperäiseen project X:ään on myös tarvikkeita hankittuna. Nyt van pitäisi tehdä ratkaisu hyödyntääkö valmiimpia materiaaleja vai työstääkö itse. Ehkä ensiksi valmiimpia ja katsoo mitä tulee, sitten alkaa kolvailut ja valaistussuunnittelu. Jos et tiedä mitä tarkoitan project X:llä, niin vilkaise muutama teksti alemmaksi.
Alkuperäiseen project X:ään on myös tarvikkeita hankittuna. Nyt van pitäisi tehdä ratkaisu hyödyntääkö valmiimpia materiaaleja vai työstääkö itse. Ehkä ensiksi valmiimpia ja katsoo mitä tulee, sitten alkaa kolvailut ja valaistussuunnittelu. Jos et tiedä mitä tarkoitan project X:llä, niin vilkaise muutama teksti alemmaksi.
Piilossa olevia lihaksia jälleen
Sen verran erilaista treeniä jälleen ollut flunssakauden jälkeen (siis olen päässyt vain yksiin harjoituksiin tähän saakka) että pientä kipuilua on jälleen lihaksistossa. Mutta tosiasiahan on että sillä se lähtee millä on tullutkin. Tänään alkaa siis peruskurssi ja jos joku peruskurssilaisista on tähän blogiin syystä tai toisesta jopa kolmannestakin eksynyt niin todettakoon että peruskurssille voi tulla syyskuun ajan ihan vapaasti. Kynnys kasvaa hieman aina kun treenikertoja on välissä, mutta nopeasti sitä mukaan pääsee. Osa harrastajista on aloittanut jopa ihan kesken vuodenkin.
Hypyt ja tasapainoliikkeet, ne on sitten seuraavana treenien tehostamisohjelmistossa...
Hypyt ja tasapainoliikkeet, ne on sitten seuraavana treenien tehostamisohjelmistossa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)