Pohdiskelin hetki sitten kahvitauolla eräästä työyhteisön ongelmatilanteesta johdettuna joukkuehenkeä. Yksi merkittävä asia kamppailulajein taustalla on arvojärjestys joka näkyy vyöarvoina. Kokeneemmat harrastajat ovat "ylempänä". Joukkuehenki muodostuu usein jo peruskurssilla ainakin kurssin sisäisesti. Joukkuehenkeä auttaa paljon tiivis ja riittävän suppea porukka joka hitsautuu yhteen. On monta tapaa hitsata porukkaa yhteen mm. harjoitusteknisesti mutta sitä ei ehkä ole syytä tässä kohdalla käsitellä enempää, vaan jossain toisessa yhteydessä.
Joukkuehengen ensimmäisiä koetinkiviä ovat siirtyminen peruskurssilta yleisryhmään ja ensimmäiset yleisryhmän harjoitukset. Seuraava koetinkivi on sitten kansallinen leiri tai uusien henkilöiden osallistuminen harjoituksiin (leirit yms). Periaatteessa näissä joutuu jokainen siirtymään omasta tutustua harjoitteluympäristöstä vaativampaan ympäristöön, pois mukavuusalueeltaan. Ja tämän siirtymän tai kokemuksen tukena on hyvä joukkuenhenki jota kannattaa yrittää laajentaa jo valmiiksi ennen ensimmäisiä koetuskohtia tai koitinkiviä. Miten? Se onkin hyvä kysymys. Itse tutustuisin vetäjiin. Tai muihin harrastajiin. Kun tuntee ihmisiä, on helpompi mennä mukaan toimintaan. Samalla myös katoaa turha jännitys. Jokainen on kuitenkin ryhmässä yksilönä ja omana itsenään tuttujen joukossa. Ja ei ne vetäjätkään ole yli-ihmisiä, onhan se selvä että tulee eteen tilanteita joissa myös meitä jännittää. Mainittakoon nyt sitten ihan yksi sellainen: Esimerkiksi ensimmäinen seuran yhteinen vyökoe, jossa uusi peruskurssi esimerkiksi on mukana. Siinä on tietynlaista latausta varmasti mukana, joka taas sitten osaltaan tuottaa meille paineita. :).
Turhaan siis jännittää näitä, kannattaa vain nojata ryhmähengeen ja ryhmän tukeen. Ja ennen kaikkea: pyrkiä laajentamaan ryhmää. Kaikki harrastajat ovat samassa veneessä ja ryhmänä. Ei tehdä turhia rajoja ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti