Wisa-areenan viimeinen DAN

Wisa-areena, 1.4.2017, Haidong Gumdo mustan vyön koe.

Tähän hetkeen/kokeeseen tiivistyy useamman vuoden harjoitukset. Lukemattomia kertoja on tullut noustua sohvan pohjalta ja lähtenyt harjoituksiin, vaikka aina ei ole tuntunut siltä että jaksaisi. Paljon odotuksia, paljon jännitystä, paljon ajatuksia mielessä. Ajatusten vuoristorata tuo väistämättä välillä epäilyksiä mieleen. Omien ajatustensa kanssa on yksin. Kuitenkin synkkien hetkien välissä pilkahtaa valoa ja ajatusten suunta kääntyy huomattavasti enemmän kohti luottamusta ja uskoa… Ja ennen kaikkea kohti ylpeyttä. Kokeen suorituspaikkana toimii oma kotisali, Wisa-areena!

WISA-areena on toiminut kokoavana paikkana useille kamppailulajeille melkein 20 vuotta. Olin itse ensimmäisiä mukana olleita treenaajia jotka aloittivat harjoittelun Wisa-areenalla, silloin Karaten harrastajien (Kachi-Kan) riveissä. Wisa oli kaiken sen koulun saleissa tapahtuneen harjoittelun jälkeen todellinen lahja jokaiselle kamppailulajien harrastajalle. Harjoitteluolosuhteet vakiintuivat ja harjoittelumahdollisuudet monipuolistuivat vähintään Useita kertaluokkia paremmiksi aikaisempaan tilanteeseen nähden. Olihan Mikkelin koulujen liikunsalit olleet jo vuosia ennen Wisa-areenaa kiivaan keskustelun ja yleisönosastokirjoitusten kohteena vuorojen vähyyden ja ruuhkaisuuden vuoksi. Tarvetta oli huomattavasti enemmän kuin mitä oli mahdollisuuksia tarjontaan. itsekin ehdin treenata ennen wisaa ainakin viidellä eri koululla. Vuorojen vaihtumiset ja peruuntumiset olivat silloin kaikille arkipäivää. Kännyköitä oli harvalla ja somea ei ollut olemassa. Siksi usein tuli käytyä oven takana toteamassa että ”tänään ei sitten ollutkaan harjoituksia”. Lisäksi koulujen tilat olivat hyvinkin vaihtelevia kooltaan sekä varustuksiltaan. Wisa-areena mahdollisti tullessaan pitkäjänteisempää suunnittelua kamppailulajiseuroille ja seurojen ohjaajille toiminnan suhteen. Nyt oli harrastajille oma kotipesä ja välineiden avulla tapahtuva harjoittelu entistä helpompaa. Lisäksi kamppailuinstituutti hankki kaikkien seurojen käyttöön harjoitteluvälineistöä. Nyt oli mahdollista suunnittella pitkäjänteisemmin peruskursseja sekä koulutusohjelmia koska pystyttiin helpommin takaamaan riittävät harjoitteluvuorojen määrät ja ajankohdat. Voikin todeta että koulujen salien jälkeen Wisalla treenaaminen oli todellista juhlaa. Kun muistaa kokonaisuutena ajan ennen Wisa-areenaa osaa todellakin arvostaa meidän mahdollisuuttamme harrastaa kaikkia kamppailulajeja saman katon alla.

Wisa toimi Mikkelissä ennen kaikkea kamppailulajigenren yhteenkokoajana. Sellaista ei Mikkelissä ollut aikaisemmin nähty ja tämä oli kaupungilta todella iso kädenojennus kamppailulajiseuroille. Kädenojennusta myös hyödynnettiin todella massiivisesti. Mikkelissä toiminta on jatkunut tähän päivään saakka ja suunta on koko ajan eteenpäin. Puitteet ovat olleet upeat ja mahdollistaneet kaiken ikäisille harrastajille entistä monipuolisisempia harjoituksia. Voi siis todeta että harrastajanäkökulmasta puitteet eivät olisi voineet olla paremmat. Wisa-areenalla on koettu onnistumisen elämyksiä, treenattu kovaa ja opittu uusia asioita. Jännittäviä vyökokeita, mestari vierailuja, muiden kaupunkien harrastajia leireillä ja valtavan upeaa yhdessä tekemisen meininkiä. Puitteet ovat mahdollistaneet myös kamppailulajien omat leirit sekä lajien väliset leirit, mikä on ollut ehdottomasti iso rikkaus! Harrastajat ovat lisäksi erittäin helposti voineet ottaa toisenkin kamppailulajin harrastustensa piiriin, kynnys on ollut erittäin matala. Wisa-areenasta jää upeat muistot kaikella tapaa. Eikä ehkä itselleni vähiten omien lajien kotipesänä. Henkilökohtaisesti minulle wisa on edustanut aina tuttua ja turvallista harjoittelupaikkaa mihin on ollut helppo tulla treenaamaan. Tuleva kamppailuareena sijoittuu Mikkelin keskustan tuntumaan. Odotukset ovat korkealla sen suhteen että samat harjoittelumahdollisuudet ja puitteet säilyvät, sekä mahdollisesti jopa paranevat vielä, mikäli se edes enää on mahdollista aikaisempiin puitteisiin verrattuna. Harrastajanäkökulmasta on mukava muistella ”vanhaa Wisaa” ja samalla katsoa kohti tulevaisuutta, kohti uutta kamppailulajiareenaa odotukset korkealla!

Ai niin, se vyökoe… Kokeen ottivat vastaan Mestari Chul-Kyung Lee (Euroopan Haidong Gumdo-yhdistyksen tekninen johtaja) ja Mestari Kauko Metsähovi (Suomen Haidong Gumdo-yhdistyksen puheenjohtaja). Kokeen ohjasi Haidong Gumdo Mikkeli ry:n puheenjohtaja sekä päävalmentaja Juhani Liljanko. Kokeen tulos oli kirkkaasti läpäisty. Voin siis osaltani sanoa että vanhan harjoittelupaikan kunniaksi suoritin Haidong Gumdon (Korealainen miekkailu) 1. asteen mustan vyön 1.4.2017. Tuloksena oli siis Wisa-areenan viimeinen DAN-koe ja viimeinen suoritettu DAN-arvo Mikkelin Pursialassa.

Tällä kohtaa haluan kiittää Kamppailuinstituutti Mikkeli ry:tä työstänne harrastuspuitteiden ylläpitämisessä!

Uusia lajeja

Konttorirotta on monipuolistanut treenauksessa olevia lajeja jonkin verran, uusimpana villityksenä on tällä hetkellä Kombatan. Aikaisempia lajeja ovat olleet (ja ovat edelleenkin Haidong Gumdo, taekwondo sekä Hyol Do Bup).

Kombatan on Filippiineiltä peräisin oleva lajikokonaisuus jossa opetellaan kaikenlaista ja -tasoista itsepuolustusta. Ensimmäisiä mukaan tulevia kuvioita ovat veitsitekniikat sekä yhden ja kahden kepin tekniikat. Myöhemmin sovelletaan sitten mm. miekkatekniikkaa. Kombatanissa harjoitellaan käytännössä kaikkia kombinaatioita: aseeton vastaan miekka, aseeton vastaan puukko, aseeton vastaan keppi/kepit. Kombatan sisältää erilaisia iskuja, potkuja, torjuntoja, vastaliikkeitä, lukkoja, hallintaotteita, pyyhkäisyjä, heittoja, maahan vientejä, aseistariisumisia sekä aseetonta että aseellista taistelua. Kombatan systeemit: Solo baston Doble baston Mano Mano Espada y Daga Bankaw Daga Balisong Dumog Dolo Dos Puntas Daga sa Daga Tres Puntas.

Lajia on treenattu nyt n. puoli vuotta, ja "meillä" tämä alkoi käytännössä vain siitä että muutamalla lajiaiheisella leirillä kävimme tutustumassa tähän toimintaan. Kombatan on erittäin hyvä laji sekä konttorirotalle/rotille että yleensäkin kamppailulajiharrastajille jotka haluavat monipuolistua lajin ja teknisen osaamisensa suhteen. Tätä kautta on mahdollisuus vahvistaa omaa osaamistaan erilaisissa tekniikoissa.

Joskus olisi ihan mukava perustaa seura Mikkeliin Kombatanin puitteissa. Siihen on kuitenkin varmaan vielä aikaa, ja treenejä täytyy käydä jotta ohjaajakokemus kasvaa. Turha sitä on kurssia vetää ennen kuin on itse päässyt seuraaville tasoille seuratoimijana sekä lajin omaksujana. Tässä siis en puhu kombatanin tasoista vaikkakin ne helposti sotkee taso-mainintaan.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tulleessaan...

Seuratoimijan eri tasot, miten mukana ja millä tapaa? onko pakko?

Olet aloittanut kamppailuharrastuksen ja kaikki on uutta sekä ihmeellistä? Niin se usein alussa onkin, siitä ei pääse mihinkään. Paljon uutta asiaa, ohjaajia, ihmisiä ja toimintaa. Ole rauhassa kuitenkin, eikä ole mitään syytä paniikkiin. Kuviot etenevät aina omalla painollaan, kuten tähänkin saakka. Keskity omaan tekemiseen ja opiskeluun, tutustu rauhassa. Älä usko ensivaikutelmia vaan purista itsestäsi enemmän irti ja tutustu huolella ennen liian sitovia päätöksiä suuntaan tai toiseen.

Avaan seuraavassa hieman omia ajatuksiani seuratoiminnasta ja erilaisista toiminnan/harrastuksen tasoista. Nämä eivät edusta mitään yhtä ja ainoaa totuutta vaan ovat yksittäisen harrastajan näkemys toiminnasta joka pyörii kamppailulajien, tai no oikeastaan minkä tahansa harrastuksen ympärillä. Ja kannattaa muistaa se että mitään ei ole pakko tehdä. Seuratoimintaan ei ole pakko osallistua vaikkakin usein

Harrastajien tasoja on useampia luonnollisesti. Ensimmäisenä tulee perustason harrastaja. Perustason harrastaja on henkilö jolle oma harrastaminen on se tärkein seuratoiminnassa. Perustason harrastaja haluaa keskittyä pääsääntöisesti omaan harrastamiseensa ilman ylimääräisiä kuvioita, ja pysytellä hyvin pitkälti tässä. Se riittää hänelle ja hän on tyytyväinen tähän kuvioon. Perusharrastaja-tasolla ollaan yleensä ensimmäisten vyöarvojen ajan jonka jälkeen alkaa sitten eriytyminen erilaisiin rooleihin henkilöiden omasta persoonasta ja valmiuksista riippuen. Isoin osa harrastajia jää tähän, ja siinä ei ole mitään vikaa. Harrastajat ovat seura/lajitoiminnan runko, joten jäsenmäärä on toiminnan turvaamiseksi monessakin mielessä erittäin tärkeä asia.

Seuraava taso on sitten apuohjaaja/ohjaaja/valmentaja. Eli harrastuksissa seuraava hieman vakavampi steppi on siirtyminen ohjauspuolelle missä yksilö osallistuu ohjaukseen roolissaan joka hänelle parhaiten sopii omaan tasoon ja valmiuksiin nähden. Tällaisessa roolissa henkilö toimii seuran selkärankana, eli osaltaan pitää huolta seuratoiminnan jatkumisesta harrastusmielessä. Harjoitukset pyörivät, harrastajat ovat tyytyväisiä ja homma toimii. Hyvä seura panostaa ohjaajiinsa aina ja muistaa että ilman ohjaajia toimintaa ei ole. Usein seuroissa on rakennettu polku tähän rooliin pääsemiseksi ja sellainen on kohtuullisen helppoa. Osoita olevasi yhteistyökykyinen henkilö jolla on vielä kehittymisvalmiuksia ja sitoudu. väitän että jokaisessa seurassa otetaan vastaan suurella kiitollisuudella halukkaat ohjaajaksi pyrkijät, ellei nyt tilanne sitten jollain tapaa ole kovin poikkeava normaalitilanteesta. Tähän rooliin saa koulutusta ja usein tässä roolissa toimiminen edellyttää selvää aktiivisuutta myös oman treenaamisen ja harjoittelun suhteen. Ohjaajaroolissa ei voi toimia jos ei pidä huolta omasta kehittymisestä ja harjoittelusta. Lisäksi ohjaaja/apuohjaajaroolissa toimiminen on selkeä etu monessakin mielessä ohjaajalle. Usein tulee pohdittua kamppailulajitekniikan suoritustapoja syvemmin ja samalla haettua tausta-ajatusta tukemaan omaa harjoittelua. Ajatuksen kautta on mahdollisuus syventää omaa osaamista ja teknistä tasoa eteenpäin.

Viimeinen taso on sitten enemmänkin mahdollistaja. Mahdollistaja toimii kaikilla alemmilla tasoilla sekä tällä viimeisellä mahdollistaja-tasolla. Tällainen henkilö harjoittelee aktiivisesti itse, ohjaa harjoituksia, valmentaa harrastajia sekä osallistuu seuratoimintaan isolla osuudella. Lisäksi henkilöllä on jokin rooli seuratoiminnassa ja sitä kautta hän turvaa toiminnan jatkuvuutta, eli mahdollistaa seura- ja harrastustoiminnan jatkuvuuden paikkakunnalla. Mahdollistajia ei löydy jok paikasta ja kaikista harrastajista ei koskaan tule tämän tason toimijaa. Eikä ole tarpeenkaan, onhan tilanne niin että rooleihin opitaan ja kehitytään, ei hakeuduta.

Yhteisesti sopimalla ja tekemällä jokainen löytää oman lokeron seuratoiminnassa. Harvassa seurassa on ylitarjontaa aktiivisista seuraihmisistä joilla olisi työpanoksensa verran annettavaa seuratoimintaan. Lisäksi muun arkielämän sopeuttaminen harrastuksiin edellyttää ehdottomasti sitä että seura-aktiiveja on ja pysyy mukana toiminnassa. Ihmisistä löytyy vahvuuksia sekä taitoja joita yhteisellä sopimisella on helppo hyödyntää seuratoiminnassa kaikkien hyötyessä tilanteesta. Usein mahdollistajat seuratoiminnassa ovat henkilöitä joilla on tehtäväkenttää jopa liikaa. Tällaisessa tilanteessa on hyvä tunnistaa toiminnan jatkuvuuden kannalta tilanne ja pyrkiä avustamaan, tavalla tai toisella. Kuitenkin yhteisen asian eteen tässä aina työtä tehdään.

Toimit siis millä tasolla tahansa seuratoiminnassa, niin se on hyvä asia seuran kannalta. Pysy aktiivisena ja vie osaltasi toimintaa eteenpäin. Jokainen toimii omien valmiuksiensa mukaan.     

EM-kisapäivitys

Jossain vaiheessa kirjoitin että EM-kisoihin Saksaan olisi kiva päästä... no niinhän siinä sitten kävi että sinne tuli lähdettyä...


Saksan EM-kisat olivat monellakin tapaa erilaiset kuin Pariisin EM-kisat 2014. Monellakin tapaa tarkoittaa tässä yhteydessä harjoittelua, matkustuskuvioita ja kisajärjestelyjä sekä monia muita pieniä ja isompia seikkoja.


Pariisiin verrattuna kisavalmistautuminen oli nyt huomattavasti enemmän oman toiminnan varassa. Päävalmentajan avustuksella käytiin lähinnä treenausohjausta antavaa treeniä. Olihan tietysti kesäkuun SM-kisat ja maaliskuun salikisat hyvää valmistautumista EM-kisoihin joten millään tapaa yllätyksenä kisaaminen ei kenellekään tullut tietenkään. Mukana oli muutamia ensikertalaisia joille tietysti varmasti kisakuviot olivat yllätys, mutta nyt jotenkin koko kisakuvio tuntui huomattavasti helpommalta kuin Pariisin kisojen aikaan. Pariisin kisat olivat oikeastaan ne ensimmäiset isommat kisat aika isolle osalle kisaporukkaa.


Lajeina oli Kölnissä tällä kertaa liikesarjat, paperin tarkkuusleikkaus, miekkatanssi, ryhmäpaperi ja bambunleikkaus (mustat vyöt). Pariisissa kaksi vuotta aiemmin lajeina oli liikesarjat, kynttilän sammutus, paperin tarkkuusleikkaus sekä heittoleikkaus. Eli lajeissa oli vaihtelua nyt, varmaankin johtuen siitä että Pariisin/Ranskan kisat olivat pelkästään Haidong Gumdo-kisat ja nyt Kölnin/Saksan kisat olivat Euro-mulimpia-kisat. Mulimpiassa siis oli useampiakin lajeja mukana. Lisätietoa täältä: www.mulimpia.eu


Suomalaisten menestys kisoissa oli erittäin kovaa, mitaleja saatiin mukavasti. Sinänsä joku saattaisi miettiä että oliko osallistujia sitten niin paljon kun mitaleille suomalaiset pääsivät niin helposti. Voin vakuuttaa että kyllä oli. Osallistujia oli enemmän kuin Pariisin kisoissa jossa määrä oli n. 550, Nyt oltiin virallisesti yli 700 kisaajan. Tässä kuva osallistujista:

Kuvaan ei ole mahtunut edes kaikki osallistujat.


Tässä videokooste kisoista:
https://m.youtube.com/watch?v=xkao9dHb-io&sns=fb




Oma tulos? Kulta- ja hopeamitalit. Miekkatanssihopea. Käytännössä Kultamitali tuli liikesarjoista eli mulimpia-palkinnot lajikohtaisesti huomioiden kyseessä on siis EM-Hopea. Hopeamitalin sain paperin tarkkuusleikkauksesta ja taas mulimpia-palkinto huomioiden kyseessä on siis EM-pronssi.

Siinähän se sitten olikin, aika iso yllätys itselle kisamenestyksen suhteen. Joskus onnistuu ja vaikka meni ihan kohtuullisen hyvin, niin aina jää mieleen se että seuraavan kerran sitten vielä paremmin!!

Konttorirotta kamppailee

...edelleen. Blogitauko ei tarkoita sitä että lajit olisivat jäähyllä tai että mielenkiinto olisi loppunut. Not. That is not the case:) Ajankäyttöni on ollut vain enemmän kaikkea muuta kuin kirjoittamista.




Mutta nyt tuli mieleen ihan kaikkea kirjoittamisen aihettakin. Voitaisiin saman tien siirtyä ihan asiaan kiinni.


Olen kirjoittanut aikatavalla kamppailulajeihin liittyvästä motivaatiosta. Se on kummallinen asia edelleen kun sitä tarkemmin miettii. Ehkä pitäisi yleistää asiaa enemmän yleisen motivaation suuntaan mutta päätän nyt kuitenkin että pitäydyn vain kamppailulajien motivaatiossa.


Seurassa jäseniä tulee ja menee. Se vaan on fakta että jossain vaiheessa aina seuran pysyvämmät vakijäsenet alkavat pohtia sitä että miksi yleisesti ottaen väki katoaa salilta. Juurisyy tälle on varmasti kiinnostuksen katoaminen pohjimmiltaan. Mutta tällä kohdalla on hyvä ottaa pause päälle. Mikä siihen juurisyyhyn on ajanut sinut? Miksi kiinnostus on kadonnut? Jos yllättäen huomaa että treenimotivaatio katoaa niin silloin on jossain vikaa. Ei ehkä aina mutta jokin tekijä sen saa aikaan ja se kannattaa selvittää. Tällä kohdalla kannattaa luottaa minun kokemukseen: syyn selvittäminen palvelee sinua itseäsi jatkossa enemmän kuin voisit uskoakaan. Motivaation laskuun johtuvien tekijöiden analysointi nimittäin kehittää ja auttaa sinua ymmärtämään enemmän itseäsi. Se on yksi matka kohti itsetutkiskelua ja ymmärrystä siitä miten itse toimit. Tuskin kukaan haluaa olla itse matkustajana omassa elämässään vaan edes jollain tapaa ohjata omaa etenemistään. Tässä on yksi keino siihen. Älä lopeta. Pohdi miksi sinulla on ajatuksia lopettamisesta? etkö pääse eteenpäin? henkilökemiat pielessä? Etkö saa enää samoja onnistumisen kokemuksia harrastuksesta kuin aiemmin? Onko tavoitteet liian kaukana vai mistä on kyse?


Huomaat hetken päästä kun olet asiaa pohtinut että yllättäen asioille onkin tehtävissä jotain. se kaikki jokin mitä on tehtävissä riippuu juuri sinusta itsestäsi. Haluatko mennä eteenpäin?


Taas meni syvälliseksi tämä teksti mutta tarkoitus on juurikin herättää ajatuksia ja saada ihmiset ajattelemaan. on jokin syy miksi olet aloittanut jonkin harrastuksen. Onko se taustasyy kadonnut? Onko tullut pettymyksiä tai vääriä motivaatioita heti harrastuksen alussa? No, ei niihin kuole.Aina välillä joutuu keräämään omaa motivaatiotaan treenaamiseen itse kukin. Kaikilla on hetkiä jolloin tuntuu että ei tästä tule mitään. Silloin todellinen kamppailija nostaa pään ja jatkaa eteenpäin. 

Status-päivitystä tilanteeseen

Blogissa on vietetty hieman hiljaiseloa... mutta aktiivisessa kamppailuelämässä ei tietenkään. Konttorirotta jatkaa edelleen kamppailuja vaikka ei olekaan ehtinyt rustailla tänne viimeisiä kuulumisia.


Katselin että viimeinen blogimerkintä on joulukuulta 2016, eli vähän yli puoli vuotta sitten. Sen jälkeen onkin sitten tapahtunut paljon asioita. Silloin olin muistaakseni suorittanut about 2 kk sitten ruskean vyön. Nyt on tällä hetkellä kaksi vyökoetta käytynä sen jälkeen lisää. Eli punaisen vyön koe oli helmikuussa ja kesäkuussa sitten suoritin muutamia viikkoja sitten punamustan tai musta-punaisen, kummin vain. Joka tapauksessa tilanne vyöarvojen osalta on nyt se että seuraava vyötaso on sitten musta ja sen koetta odottelen tässä varmaan seuraavan vuoden verran, luulisin.


Mitä muuta on tapahtunut sitten viimeisen päivityksen jälkeen? Kakkoslajissa eteneminen on ollut hitaampaa, lähinnä siitä syystä että panostus on ollut ykköslajiin tällä hetkellä. Tilanne varmaan saattaa ainakin treenimäärien suhteen muuttua vähän enemmän kakkoslajia suosivaksi, nykyisellään tuntuu että miekkailuun menee isoin treeni-into ja halukkuus. Mutta ei se ole huono asia sekään.


Meillä oli Haidong Gumdon salikisat maaliskuussa, siellä testailtiin aikatauluja sekä kisajärjestelyjä. Hyvin menivät ja osallistujat sekä tuomarit olivat hyvillään. kesäkuun alussa oli sitten ensimmäiset Suomen mestaruuskisat koko lajin historiassa. Lajeina oli kynttilänsammutus, liikesarjat, heittoleikkaus, kyokgum eli parikamppailu sekä miekkatanssi. Osallistuin itse ylimpien värivöiden sarjaan ja neljään lajiin: heittoleikkaus, kynttilä, paperi ja liikesarjat. Liikesarjoissa tuli hieman mokailtua liittyen kisajännitykseen, eli pieniä, karkeita ja turhia virheitä. Mutta ne on karsittavissa pois kyllä ihan vaan tekemällä. Kynttilässä sattui huono tuuri ja huonot suoritukset kun keskittyminen herpaantui liikaa. Flow katosi ja seurauksena oli sitten tietenkin se että finaalipaikka katosi haaveiden joukkoon. Paperinleikkaus ja heittoleikkaus sitten olikin sitä missä pääsi loistamaan. Heittoleikkauksessa ylempien värivöiden suomenmestaruus kultaa ja paperinleikkauksessa pronssia. Siitä oli hyvä lähteä kesätauolle ja kesän treeniohjelmaan kiinni. Kyllähän se hyvältä tuntui ja tottakai tuntuu edelleenkin kun voi sanoa rehellisesti että pääohjaajalla oli iso vaikutus asiaan uusilla treenimetodeilla. Niillä saatiin poikkeuksellisen kova osumavarmuus.


Tässähän tätä, kesäaikana treeni on sitten kevyttä lajitreeniä enimmäkseen joskin varmaan tulee vedettyä myös rasitustasoltaan extreme-treenejä myös. Ja tottakai oheisliikunta: lenkkeily, uinti, pyöräily ja juoksu.


Syksyn ohjelma? MM-kisat Kölnissä. Sinne olisi kiva päästä.

Kamppailulajien DOs and DONTs

No niin, sitten taas ajatuksia vähän tekstimuotoon vaihteeksi. Paljon on tapahtunut ja niistä täytyy kanssa raportoida tähän blogiin kunhan saa vähän vapaata aikaa kirjoitustyölle. Työelämä ja harrastukset ovat vieneet ajan melkein kokonaan. Ensimmäisenä lienee syytä todeta että konttorirotta on keventynyt kesäkuun lopusta tähän päivään saakka pysyvästi 18 kiloa. Tulos on aika mahtava ja ainakin omasta mielestä hyvin vaikuttava. Mutta ennen kuin mennään siihen miten tuo kaikki on mahdollista niin käsitellään vähän otsikon mukaista asiaa liittyen vahvasti kamppailulajeihin, yleensäkin tekemiseen ja asenteeseen. Eli mitä kamppailulajeissa kannattaa tehdä, miten asennoitua harjoitteluun ja mitä sitten kannattaa täysin unohtaa lajeja harrastaessaan.


Lähtökohtaisesti tässä kohdalla oletan vahvasti että harrastaja haluaa kehittyä ja edetä valitsemassaan lajissa. Ohjeet siis eivät päde täysimääräisesti henkilöihin jotka haluavat kuntoilla ja hakea erilaista liikuntaa normaaliin arkeen. Mennäänpä ensimmäisenä kohtaan "donts", koska se kuulostaa heti niin ehdottomalta ja kieltoja täynnä olevalta. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole.


Kamppailulajien "Donts"


1. Rehentely, epärehellisyys ja taidoilla leveily.

• Tämä lienee selvä kohta, taidoilla ei leveillä missään vaan treenataan nöyrästi ja jos on joskus pakko niin sitten käytetään harkiten. Muutoin, kaikki piilossa. Tämä on kynttilä joka kätketään vakan alle.

2. Kuvitelmat

• Kannattaa heti ensimmäisenä unohtaa ne turhat kuvitelmat ja olla realistinen. Eteneminen vaatii työtä. Kovaa työtä. Riippuen siitä mikä on lähtötasosi fyysisesti, voi työtä olla paljonkin edessä. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää systemaattista työskentelyä kohti niitä määrätietoisesti. Kamppailijan täytyy löytää itsestään se liekki joka voimistuu ja vie eteenpäin. Kaikista ei ole mustaksi vyöksi. Usein tämä johtuu vain siitä että motivaatio puuttuu, ja tahto joka vie tavoitteeseen. Kiinnostus loppuu ennen kuin se kunnolla alkaakaan. Lisäksi: ÄLÄ ikinä kuvittele että osaat jostain asiasta kaiken. Suhtaudu kaikkeen nöyrästi. Mitä enemmän tiedät kaikesta sitä enemmän huomaat kuinka vähän loppujen lopuksi osaat ja miten paljon teknisiä ulottuvuuksia on aivan perusjutuissakin. Älä ole liian pinnallinen.

3. Oheisliikunnan unohtaminen

• Muista että kamppailija on monipuolinen. Treenaa kestävyyttä ja voimaa, lihaskuntoa ja notkeutta, ketteryyttä ja räjähtävää voimaa. Samalla tavoin kuin huippu-urheilija. Ollakseen hyvä kamppailija on lähdettävä sinne sateeseen lenkille tai salille vaikka kuinka olisi päänsärkyä, laiskottaisi tai olisi rankka päivä takana. Ei ole olemassa helppoa tietä parempaan. Ei ole olemassa oikotietä onneen. Tavoitteet saavutetaan monipuolisuudella. Oman fysiikan rajat löytyvät kyllä, mutta niidenkin yli pääsee ja rajoja voi jatkuvasti suurentaa. Treenaa ajatuksella.

4. Älä treenaa pelkästään ohjatusti

• Heti kun sinulla on riittävästi valmiuksia (oikea tekniikka ja suoritteet) niin treenaa itseksesi. Lajiharjoitteita ei kannata aloittaa heti, vaan vasta sitten kun rutiini ja oikeat liikeradat ovat tulleet tutuksi. Oheisharjoitteita voi aina tehdä, lihaskunto ei koskaan ole huono asia. 20 punnerrusta, määrää lisäten sarjoina auttaa paljon eteenpäin jatkossa. Silloin ei lihaskunto muodostu hidasteeksi enää harjoittelussa. Treenimäärät täytyy myös pitää riittävinä. Tosi asia on että kaksi kertaa viikossa ei riitä enää peruskurssin jälkeen kehittymiseen (ainakaan itselläni) vaan tarvitaan lisää. Lisää joko muita harjoitteita tai sitten lajikohtaista treeniä.

Sitten seuraavana muutama "Do´s", eli mikä on suotavaa....


1. Tekniikan analysointi

• Käytä ajatusta harjoituksissa. Älä ota mitään annettuna vaan ajattele. Käytä sitä suurinta taitoasi ja pohdi. Miksi tehdään jotain tiettyä asiaa. Miten saat harjoituksen itsellesi paremmaksi, miten tempon vaihtelu vaikuttaa? Onko mekaaninen toistaminen juuri sinulle tässä kohdalla se hyvä, vai kehittääkö sinua ja pariasi enemmän väliin heitetty kamppailullinen ote jossain kohdassa? Kuuntele tietenkin ohjaajaa mutta treenaa ajatuksella ja keskittymällä harjoituksiin.

2. Oheisharjoitteet

• Muista aina että lajikohtaisia harjoitteita voi suorittaa muillakin tavoilla ja välineillä. Sovella, suunnittele. Treenaa ja nauti. Hae kestävyyttä ja voimaa. Kehitä itseäsi. Lepää välillä ja lataudu. Juokse, hölkkää, punttitreenaa ja hyödynnä erilaisia liikuntalajeja.

3. Asenne ja ajatukset

• Ajatus mukana kaikessa tekemisessä. Asenteen pitäminen oikeana, tavoitteiden asettaminen ja treenaaminen kohti asettamaansa tavoitetta. Ajatukset mukana oppimisessa. Pidä asenne kamppailulajeihin terveenä ja opiskele myös lajien filosofiaa samalla. Älä unohda perusteita ja lajien lähtökohtia. Kysy itseltäsi silloin tällöin miksi harrastat. Pidä mielenkiintoa yllä, muista että toistoja tarvitaan ja kaikille toistoille on olemassa syynsä.

Tässäpä tätä, kuten huomaatte niin molemmille puolille tuli samoja asioita joita voidaan tarkastella useista eri näkökulmista ja suunnista. Positiivisen tai negatiivisen kautta. Mutta joka tapauksessa viesti on tärkeä, mieti ja käytä ajatusta kaikkeen mitä teet. Suunnittele tekemistäsi ja tavoittele parempaa kamppailijaa itsessäsi.