Harrastuskustannukset

Harrastuksethan eivät koskaan maksa mitään, eikös se näin ole? :)

Kustannukset saattavat joskus muodostua kynnyskysymykseksi monistakin syistä eri harrastuksissa, joita lienee tässä nyt on ehkä turha käydä sen enemmälti läpi. Mutta ehkä sitä seikkaa voisi vähän pohjustaa että mistä kamppailulajiharrastusten kustannusrakenne muodostuu useimmiten.

Välineistö ja varusteet:
Välineistö ja varusteet näyttelevät yllättävän pientä osaa harrastuskustannuksista. Puku on tyypillisesti 40-60 euroa. Mahdolliset aseet sitten tietenkin maksavat (esimerkiksi Haidong Gumdossa). Mutta kustannus on verrattain kevyt, puumiekan hinta on parikympin tienoilla. Aseettoman kamppailun lajeissa (judo, taekwondo, karate, hapkido) ei ainakaan alussa tarvita muita välineitä. Osassa lajeista on kuitenkin mukana myös asetekniikkaa jolloin myöhemmissä vaiheissa sitten tulee eteen puu- ja muovipohjaisten harjoitusvälineiden hankinta. Metallinen harjoittelumiekka on sitten jo yleensä muutaman satasen tietämillä, mutta sellaisen hankinta on vapaaehtoista ja tietenkään se ei ole este tai hidaste harjoittelulle, ainakaan pariin ensimmäiseen vuoteen.

Seurajäsenyys ja harjoittelumaksut:
Jatkuvaa kulua tulee jäsenmaksuista ja harjoittelumaksuista. Yleensä nämä kaksi on yhdistetty, tai ainakin hyvin usein. Näin ollen seuran jäsenet voivat käyttää oman tasonsa vuoroja jäsenmaksulla. Joissain seuroissa harjoittelumaksut on eriytetty jäsenmaksuista. Tällöin tulee jäsenmaksu ja harjoittelumaksu luonnollisesti erikseen. Usein peruskurssimaksu on jäsenmaksu joka sisältää harjoittelumaksun ja kattaa ensimmäisen 4 kk karkeasti. Harjoittelumaksujen suhteen seurajohdolla on äärimmäisen tärkeä rooli. Kustannusten painaminen mahdollisimman alas salivuokrien suhteen on käytännössä varma vetonaula lajin pariin. Usein kustannukset ovat se isoin kynnys heti aloittamiskynnyksen jälkeen (oma henkinen kynnys saada itsensä liikkeelle sinne saliin joukkojen mukaan). Voidaan sanoa että jos harjoittelumaksut jäsenmaksuineen ovat maksimissaan 100-120 € vuoteen on se onnistunutta seurapolitiikkaa, ainakin jos treenivuoroja on vielä tähän suhteutettuna enemmän kuin kaksi kertaa viikossa.

Alussahan kustannuksia tulee hieman kun täytyy hankkia varusteet kerralla (puku ja muut tarvittavat välineet). Onneksi kustannukset jakautuvta kuitenkin aika monelle kuukaudelle, tilausprosessista ja viiveistä johtuen joten konkurssiin tästä ei kyllä pääse onneksi. Tämän jälkeen tietenkin kulut vakiintuvat kun välineistö ja puvut on hankittu. Se tietysti kannattaa myös tiedostaa että jäsenmaksulla pääsee harjoituksissa ja vapaavuoroilla hyödyntämään usein seuran hankkimaa välineistöä. Lisäksi ainakin omissa harrastuspiireissäni on kamppailulajikeskittymän hallinnoimassa kamppailuareenassa mahdollisuus käyttää tiloja sekä välineistöä verrattain vapaasti toki muut käyttäjät, varaukset ja vakiovuorot huomioiden. Tilanne on aika ainutlaatuinen monessakin mielessä.

Eli siis yhteenvetona, kyllähän kamppailulajeissa kohtuullisilla kustannuksilla pääsee alkuun ja eteenpäin. Kukin tavallaan ja omien resurssien mukaisesti.


 

Vyökoeviikot

Joillain on koeviikkoja, meillä on vyökoeviikko :)

Viime viikolla ei tullut blogia päivitettyä, tai oikeastaan en ole päivittänyt kahteen viikkoon. Käytännössä se johtui siitä että treenasin viimeisiä settejä vyökokeisiin. Viime viikon maanantaina 11.5. oli Taekwondon vyökokeet alemmille vyöarvoille. Siinähän se meni, hieman erilaiseen maailmaan tutustuessa. Taekwondo on filosofialtaan hieman erilainen laji kuin Japanilainen Karate, wado-ryu tyylisuunnan osalta ainakin. Tosin ehkä tässä on nyt turha tehdä isompaa vertailua kun kuitenkin tilanne on se että kokemusta on kuitenkin vuosien takaa eikä nykyisestä harjoittelusta.

No takaisin aiheeseen. Vyökokeessa oikeastaan vasta oppi mitä ja miten pitää treenata. Siis Taekwondossa. Vapaavuoroja on pakko siis hyödyntää enemmän ja samalla sitten myös ylempien treenejä mikäli suinkin mahdollista niihin päästä. Tai siis ei ylempien treenejä kun yhteisvuoroja. Niillä nyt varmasti tulee sitten oltua pihalla kuin lumiukko, mutta siitä se lähtee. Peruna kerrallaan se pottumaakin kerätään sadon osalta. Treeniä lisää ja treenaamalla lisää saa varmuutta.

No sitten se toinen vyökoe. Onneksi se oli käytännössä muutaman vuorokauden päästä vasta. Hieman nimittäin kipeytyi paikat vyökokeesta. Ehti mukavasti palautua kuitenkin onneksi kun taekwondon koe oli maanantaina ja Haidong Gumdon koe sitten vasta torstaina.

Vyöarvoista. Haidong Gumdossa mennään kohta edistyneisiin, nyt olen vasta keskitason viimeisessä vyöarvossa. Taekwondossa, homma vasta alussa. Sitä nyt ei tietenkään pidä koskaan häpeillä koska vyöarvo on aina vyöarvo. Sen eteen on treenattu ja tehty työtä, oli se sitten keltainen, oranssi, musta tai ruskea. Puuhun ei pääse kuin tyvestä kiipeämään ja on ihan varmaa että sinne latvaan ei pääse jos ei edes aloita kiipeämistä. Minä olen sen nyt aloittanut.

Vyöarvoja täll hetkellä kolmessa lajissa. Tästä on hyvä jatkaa... täytyykin ehkä virkistää sen ensimmäisen lajin taitoja joku kerta vähän lisää... ainakin katojen suhteen.

Vyökokeet/tasokokeet siis läpi. Ja tällä eteenpäin. Kohti seuraavia tavoitteita.

Salikisat

Seuran sisäiset salikisat pidettiin 3.5. Ohjelmassa oli kisatoimikunnan muokkaamien EM-kisojen pohjalta kolme lajia. Lajit olivat tällä kertaa selkeästi taitolajeja ja enemmänkin miekan käsittelyn ja lyöntien tarkkuuden parantamiseen tähtäävien harjoitteiden parissa kisaamista.

Ensimmäisenä kisalajina oli throw cutting eli heittoleikkaus. Käytännössä kyseessä on pallon tarkkuunlyönti, jolla tavoitellaan miekan nopeaa vetoa, koordinaatiota ja osumista samalla kohteeseen. Ja pientä haastetta tulee sitten siitä että kohde on saatava osumaan tiettyyn sektoriin.

Toinen kisalaji oli paperin tarkkuusleikkaus. Koska tarkoitus oli samalla harjoitella ja hakea kokemusta, oli karsintojakin kaksi ennen finaalia. Näin suorituskertoja tuli jokaisessa lajissa kaikille mukavasti.

Kolmas laji oli sitten kynttilän sammutus, joka mittaa lyöntivoimaa, tekniikkaa ja tarkkuutta. Tässäkin oli mahdollisuus kolmeen suoritukseen mikäli pystyi sammuttamaan kynttilän jokaisessa erässä.

Salikisat olivat erittäin hyvä poikkeus normaaliin harjoitteluun. Tai oikeastaan ei poikkeus vaan lisä. Ehdottomasti hyvä lisä. Näitä lisää!