Vapaavuoro 24.2.2014. Itsekseen paikalla lomaviikosta johtuen, kait. Tuskin harjoitteluinnostus on kuitenkaan laskenut ryhmässä muusta syystä.
Se lähti hetken mielijohteesta. Pakko oli kokeilla mihin sitä pystyy. Olin tahkonnut n. 45 minuuttia alkulämpöä ja perustekniikkasarjaa. Sitten vain iski sellainen puolihuolimaton ajatus: Mitä jos...?
Ilman sen ihmeellisempää tavoite asetantaa oli vain pakko kokeilla. Mihin asti jaksaisi jatkaa? Viisisataa iskua? Seitsemän ja puolisataa? Vai jopa tonni?
Asennon vaihto valmiusasennosta Kimase:en. Miekan vienti takakautta eteen. Ja siitä se lähtee. Ensimmäinen satanen meni kevyesti. Jopa niin kevyesti että laskeminen oli helppoa. Ei onegelmia. Lämpö nousee kropassa koko ajan.
Toinen satanen. Vielä on rennon kevyttä. Tarkoitus ei ole repiä itseään rikki. Kiristän hieman tahtia kun tuntuman mukaan tekniikka pysyy vielä kasassa. Kolmas satanen menee sivussa. Käsissä alkaa tuntua raskaalta. Lyönneissä ei enää neljännen satasen kohdalla meinaa pysyä linja peilistä katsottuna, vaan pientä heittoa on. Korjaan tekniikkaa laskemalla aavistuksen vauhtia.
Viides satanen. Hauiksissa tuntuu, samoin kyynärpäässä. Kummallinen tikku, vaikka ei painoa ole hirveästi niin kyllä sen heiluttelu tähän tahtiin vaan tuntuu. Lantioseudun lihaksiston käyttäminen suorassakin lyönnissä tuntuu koko kropassa. Alaselkä ilmoittelee olemassa olostaan. Alkaa tuntua myös sormissa.
Kuudes ja seitsemäs satanen olivat ne helpoimmat. Pientä hiertymää alkaa tuntua ihoon tulevan, korjaan vähän otetta yhden lyönnin aikana joka helpottaa.
Kahdeksas satanen. Nyt alkaa puutua kädet. Ei varsinaisesti puutumista vaan sellainen erikoinen tunne siitä että lihakset kiristyy ja väsyy rajusti. Hiki virtaa siihen tahtiin että puvun selkämys on märkä. Kiristän tahtia ja samalla yritän jatkuvasti jokaisessa lyönnissä saada tekniikan rennoksi, nopeaksi ja samalla laajaksi (harrastajat muistavat kyllä mistä on kyse).
Yhdeksäs satanen. Tässä vaiheessa alkaa lyönneistä loppumaan voima, tekniikka ja nopeus. Hidastan aavistuksen lyöntejä. Eipä ole tullut aikaisemmin tehdyksi tällaista maratonia yhtä mittaa. Keskittyminen on kuitenkin sen verran raju, että ympäristö on hävinnyt mielestä jo aikaa sitten. Pakko keskittyä laskuihin ja tekniikkaan...
Kymmenes satanen, se viimeinen. Tässä vaiheessa huomaa pohtivansa häämöttävää maalia. Ajatusten harhailu tuottaa tuskaa: on hankala pysyä enää laskuissa. hikiset kädet ei tahdo pysyä kiinni puussa enää yhtä helposti kuin alussa. Takoo takoo takoo.... lyönti lyönniltä se maali lähestyy. Ja niin se sitten tuli saavutettua. tempaisen vielä pari hidasta ja palauttavaa lyöntiä päälle, ei voi lopettaa kerrasta. Käsiä kivistää, jaloissa tuntuu. On se kyllä ihan jonkinmoinen urakka. Hauikset kiristää, samoin jokainen käden lihas. Sormet tärisevät. Hiki valuu noroina pitkin päätä ja selkää. Olisi tämän voinut tehdä kevyemminkin, mutta tuli nyt repästyä.
Ei ihan jokaiseen vapaavuoroon soveltuva ohjelma, mutta täytyy pitää takaraivossa. Nyt on tonni takana. Seuraavaksi varmaan jaksottelen noita maratoneja viidensadan vedon nippuihin. Ovat huomattavasti inhimillisempiä kuin tonni.
Aamun tunnelmat: ei ongelmia käsien kanssa vielä. Tilanne kuitenkin se että tänään ei revitellä tuohon tahtiin... Josko sitä treenaisi jalkoja & tasapainoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti