Leiri. Ensimmäinen tämän lajin harjoitusleirinä itselleni. Aikaisemmin tuli käytyä monet leirit toisten lajien pohjalta mutta nyt on kyseessä ensimmäinen. Samanlainen kaavahan tässäkin kuviossa on eli homma toimii siten että iso joukko harrastajia kokoontuu treenaamaan ohjatusti kokonaisen viikonlopun ajaksi. Useimmiten harjoituksia on kolmet-viidet ja jokainen kestää n. 1,5 h. Harjoituksia on itseasiassa enemmänkin, mutta ne on teemoitettu niin että yksittäiselle harrastajalle tulee treenejä n. 4 kpl viikonlopun aikana. Joskus leirit alkavat jo perjantai-iltana jolloin treenien määrä lisääntyy tietenkin.
Tänään (tekstin julkaisuajankohtana) meillä oli Mestari Lee treenauttamassa sekä oman seuran että toisen paikkakunnan pääseuran väkeä. Treenaajia oli hieman yli 20 henkeä joten tässä kohdalla voidaan puhua yleisömenestyksestä ottaen huomioon lajin marginaalisen aseman ja verrattain vähäisen harrastajamäärän.
Mestarin opetukset oli tekstin otsikkona ja nyt kyllä eksyin jo heti kättelyssä vähän asian viereen. Merkittävin opetus itselleni oli tänään se että pohdinnan kautta tajusin sen että kamppailulajeissa on aina jokin tavoite takana. Tavoite on se draiveri joka ajaa ihmistä eteenpäin. Sellainen on siis oltava taustalla ja riittävän vahvana jotta treenausta jaksaa ja pystyy tekemään. Miksi harrastaa? Miksi tehdään tiettyjä liikesarjoja tietyllä tavalla? Voihan sitä tikkua heiluttaa ilman tavoitetta. Tavoitteena on kuitenkin kamppailu, menestyä kamppailussa ja pystyä rakentamaan itsestään sellainen "ase" joka toimii. Ehkä tuo nyt oli hieman karkeasti ilmaistu mutta totuuspohja on selvä. Jokainen isku on oikeasti oltava isku. Merkityksetöntä harjoittelua ei voi olla, vaan motivaatio taustalla vie eteenpäin: kohti tilannetta jossa liikkeet on optimoitu, iskut toimivat ja tekniikka on sellaista jolla voi puolustaa itseään. Ennen kaikkea siis varautua tilanteeseen jossa taitoja saattaisi joskus ja jostain syystä tarvita. Eihän näihin kukaan halua tarkoituksella mutta jos tilanne on edessä on hyvä olla varautunut.
Asenne siis on oltava kamppailuasenne. Liikkeitä ja liikesarjoja täytyy miettiä siitä näkökulmasta että miksi niitä tehdään? Ei näissä kuvioissa mitään tehdä turhaan tai siksi että se on hienon näköistä. Soveltaminen ja asenne on siis valokiilassa. Selviytyminen. Uuden oppiminen. Pohjimmiltaan siinäkin on selviytyminen taustalla jos kuntoilee: sitä vaan pärjää paremmin elämässä, ei tule niin herkästi elämää rajoittavia kipuja/vammoja. Ei siinä kaukana olla kamppailulajeista joissa asiaa on vain viety uudelle tasolle.
Toki mestari opetti muutakin, mm yhteisöllisyyden tukea, tutustumista muihin ja ennen kaikkea tekniikkaviilausta. Ilahduttavinta oli edelleen nähdä se että itse on ymmärtänyt asioita oikein: monissa pohdinnoissa olen ollut oikeassa ja ennen kaikkea mestarin opastukset vahvistivat omaa tuntumaa. Usko omaan tekniikkaan ja suorittamiseen vahvistui roimasti. Silti tekemistä on paljon.
Mestarin opetuksista ehkä parhaiten jäi mieleen se että "olet juuri nyt parhaimmillasi". Näin se vaan on. Turha sitä on tulevaisuutta miettiä. Tai vertailla muihin. Jokainen on parhaimmillaan juuri nyt. Tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen varsinkin jos treenaa ahkerasti. Vähempi treenaaminen ylläpitää tai ei välttämättä edes riitä ylläpitämään tasoa. Mutta siis parhaimmillaan olo tarkoitti sitä että täytyy keskittyä nykyiseen hetkeen, nauttia siitä ilman turhia paineita ja opetella lisää. Sekä ennen kaikkea treenata kovaa jotta kehittyy, tietenkin tavoitteesta riippuen.
Minun tavoitteeni on selviytyä voittajana ja varustautua siihen kamppailuun jota toivottavasti koskaan en kohtaa. Mikä on sinun tavoitteesi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti