Huippu-urheilua?

Onko kamppailulajit huippu-urheilua?

Tällaista ajatusta tulee väkisinkin pohdittua aina välillä. Useimmiten lopputuloksena on ajatus siitä että "on varmasti" jos vertailee osaamistaan ja omaa tasoaan suoraan mustan vyöarvon henkilöihin.

Täytyy kuitenkin muistaa yksi asia ennen kuin masentuu enemmän. Taso saavutetaan vuosien intensiivisellä harjoittelulla. Kuitenkin henkilön lähtötason ei tarvitse olla kovin erikoinen kunhan on valmiuksia kehittyä sekä ennen kaikkea motivaatiota kehittää itseään ja harjoitella. Tässäkin kohdalla vertailu muihin tuottaa varmasti tuskaa mutta silti alemmuudentuntoa on turha tuntea. Jokainen harrastaa omien valmiuksiensa mukaisesti ja tärkeintä on HALU KEHITTYÄ. Tämä ratkaisee mielestäni eniten, ei se mitä on tai haluaisi olla. Pikemminkin se miksi haluaa tulla.

Mestarin opetusten mukaisesti "olet parhaimmillasi juuri nyt" tarkoittaa sitä että hyväksy itsesi juuri nyt ja määrittele itsellesi maalit & tavoitteet. Mitä haluat olla kahden tai kolmen vuoden päästä. Ja ponnistele sitä kohti: tiedostamatta, tietoisesti tai molemmilla tavoilla. Älä tee tavoitteesta itsellesi ainoaa päämäärää, nauti myös matkasta kohti tavoitetta. Tämä on erilaisia valmiuksia elämän eri osa-alueille antava harrastus, ei pakollinen tapa tehdä vain jotain.

Huippu-urheilijan tasoa lähestytään monissa kamppailulajeissa. Kuitenkin on selvää että kyseinen taso tulee harrastamalla ja treenaamalla. Ei sitä kuitenkaan saavuteta kuin korkeintaan kovimmissa kilpalajeissa ja kilpatasoilla. Normaalisti treenaavat henkilöt huomaavat erilaisia vaikutuksia omassa lihaksistossaan ja arkipäivän suoriutumisessa. Osaltaan myös valmiudet puolustautumiseen tulevat harjoitteiden kautta mutta se on kokonaan toinen juttu.

Kamppailulajeilla pystyy siis kohottamaan fyysistä kuntoaan? Kyllä näin on. Aivan varmasti. Mikään ikä ei ole liian korkea lajien aloittamiseen, tosin lajien osalta on syytä hieman tutustua tarkemmin lajivaatimuksiin ja ennen kaikkea peilata lajeja omaa fysiikkaansa kohden. Potkupainotteisiin lajeihin ei kannata suunnata ensimmäisenä jos on fysiikaltaan mallia rautakanki. Varsinkin ellei ole tässä tilanteessa valmis tekemään työtä oman fysiikan kehittämiseen erittäin paljon. Lajeja tarkastelemalla ja tutustumalla eri vaihtoehtoihin on mahdollisuus löytää leppoisakin harrastus joka vie mennessään ja samalla on kuitenkin riittävän haastava tuottamaan kokemuksia.