Iski sitten jonkin sorttinen vammakausi. Helposti voisi kuvitella että sitä sattuu ja tapahtuu, ehkä enemmänkin sattuu useimmiten kun harrastaa kamppailulajeja. Kuitenkin tällä kertaa voi todeta että lenkkeily on vaarallista. Eräs kaverini totesi aikoinaan että "Urheilu on vaarallista, kuntoilu ei" mutta olen kyllä eri mieltä. Vammat nimittäin sattuivat tulemaan juurikin kuntoilulenkillä.
Mitäs sitten on tapahtunut? Lomaillessamme Suomen etelässä (lue: Hangossa) sain nyrjäytettyä oikean nilkan ihan peruslenkillä koiran kanssa. Kävely oli ripeää ja reipasta, silti onnistuin mählimään pahasti pienessä rinteessä. Viikko siitä on jo kulunut ja silti nilkka oireilee pienellä kevyellä kivulla. Lienee nivelsiteiden venähdys sitten useamman päivän ( useamman viikon?) juttu.
Toinen pieni tapaturma sattui sitten eilen. Urpolan 2,5 km lenkkiä kiertelin myötäpäivään ja siinä sitten loppuvaiheessa oli totaalisen jäinen ladunpohja. Varovaisesti painelin sitä alas, kunnes se vaan vietti... vietti metsän suuntaan. Tietenkin piti varoa oikeaa nilkkaa ettei siihen osu pahemmin. Menin sitten rinteen pystyssä alas saakka, ja sitten tuli heiteltyä kuperkeikka kattokerhon kautta. Ensiksi ei minkäänlaista vammaa tai tuntumaa mistään pahemmasta. Vasen polvi kuitenkin jäykistyi ja kipeytyi illalla. Tulehduskipulääkettä voiteena päälle ja tilanne rauhoittui hieman. Yöllä muutama herätys pienestä kivusta joka oli seurausta liikkeestä. Nyt sitten podetaan polvea pieni hetki vaihteeksi...
Ja ei, kyseessä ei ole aprillipila.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti