Useastikin olen pohtinut sitä että mikä erottaa aseellisen ja aseettoman kamppailun periaatetasolla. Näkyvin ero tietenkin on se että toisessa käytetään jonkinlaista asetta ja toisessa ainoastaan omaa kehoa.
Lähdetään nyt ensiksi liikkeelle siitä että kuitenkin kyseessä on itsepuolustus maksimissaan. Tosin harrastusmielessähän sitä pystyy kamppailemaankin harrastajakavereita vastaan, mutta ei mennä siihen. Eli siis itsepuolustusnäkökulma. Miten aseellinen kamppailu eroaa aseettomasta? Mikäli oikeasti joutuisi tilanteeseen missä kaikki muut keinot on käytetty ja mahdollisuuksia muuhun ei ole kuin tiukkaan vastarintaan voisi helposti kuvitella että aseeton kamppailu on vahvemmalla pohjalla ja tuottaisi paremman tuloksen. Välttämättähän näin ei ole, se riippuu enemmänkin siitä miten olet harrastanut ja omaksunut tekniikkaa. Löysin verkosta mielenkiintoisen kirjoituksen, jonka linkitän seuraavaksi. Kannattaa lukea erityisesti lopusta kappale "Is there a self defence value?"
http://haidonggumdo.stormpages.com/curriculum.html
Pääpointtina kuitenkin se että vaikka aseellisessa kamppailussa harjoitellaan aseen (miekan) käyttöä, kannattaa soveltaa tekniikkaa myös ilman asetta. Ainahan ase ei ole matkassa ja tilanne jossa taitoja saattaisi tarvita voi tulla hieman yllätyksenä. Kannattaa pohtia ja soveltaa tekniikkaa jo ihan perustekniikasta lähtien, sieltä löytyy varsin yllättäviä soveltamiskohteita aseettomaan kamppailuun.
No, unohdetaanpa nyt sitten kokonaan kamppailu tai itsepuolustus. Miten Haidong Gumdo eroaa esimerkiksi Karatesta, Judosta tai Taekwondosta. Päällimmäisin ero on tietenkin lajien ominaispiirteet (judossa heitot, lukot...), Karatessa tekniikka kuten lyönnit ja potkut ja Taekwondossa potkut pääosassa mutta myös lyönnit. Näiden kautta on helppo ymmärtää se että harrastaminen perustuu oman kehon hyödyntämiseen ilman "lisäosia". Tällöin myös tekniikka on varmasti helpompaa, ihmiskropan osat kun liikkuvat pääsääntöisesti samalla tavalla ja esimerkiksi peruslyönti kulkee varmasti jo muutaman sadan toiston jälkeen varsin pienellä toleranssilla samaa rataa. Toki treeneissä kehittyvät ominaisuudet (voima, nopeus, notkeus) muuttaa liikeratoja mutta se nyt menee yleensä optimaalisempaan suuntaan tehon, voiman ja nopeuden osalta.
Entä miekkailu? Miksi tuntuu siltä että jankataan samaa tekniikkaa kuukausia? Se johtuu käytännössä siitä että otat käteesi aseen. Miekan: materiaaliltaan puuta, polypropyleeniä, bambua, alumiinivalua tai terästä olevan. Ensimmäinen asia on ote. Sen voi tehdä todella monella eri tavalla, mutta vain yksi tapa on oikea. Lisäksi ote vaikuttaa lyöntiin. Kehon käyttäminen lyönnissä: lantion käyttö, käsien kulmat, kropan kulmat... kaikki vaikuttaa lyönnin puhtauteen, oikeaan leikkauskulmaan ja tekniikan laatuun. Harjoiteltavaa on todella paljon, kun muistaa että oikeasti lyönnissä miekan on oltava aina terä sataprosenttisesti 90 asteen kulmassa tulevaan iskuun tai leikattavaan kohteeseen nähden. Lisäksi lyöntilinjat ovat aina ja poikkeuksetta suoria. Miekkaa ei poikkeuteta matkalla koska leikkauksen aikana suunta- tai asentomuutos tuhoaa lyönnin ja lopputulosta ei saavuteta (bambu ei katkea, kohde rikkoutuu, miekka jää kiinni...). Lisäksi lyönneissä on äärimmäisen tärkeää saada leikkausefekti. Miekka ei katkaise pelkällä lyönnillä, vaan lyönnissä on oltava maksimaalisen tehon ja vaikutuksen saavuttamiseksi mukana myös leikkaava liike. Ehdottomasti näin.
Lajina aseen käyttö on siis haastavaa. Silti suosittelen rohkeasti kaikkia kokeilemaan ja harrastamaan vaikkakin ihan välttämättä ei uskoisikaan että laji sopii kaiken tasoisille. Tärkeintähän lajissa tietenkin on se että treenataan edellä mainittuja asioita välillä jopa pikkutarkkuuteen asti. Mutta sitten edetään myös vauhdikkaammin välillä.
Haidong Gumdo ei ole poikkeus mihinkään kamppailulajiin verrattuna. Oppimista on paljon, pohjia täytyy saada kuntoon ja tekniikkaa toistetaan jatkuvasti satoja toistoja jotta keho ja lihaksisto tottuu, liikeradat optimoituvat ja tekniikka tehostuu. Sama kaikissa lajeissa, toistoilla tekniikka kehittyy. Sinänsä Haidong Gumdo pitää sisällään paljon extraa ja mielenkiintoista harjoitetta. Focusharjoitteet, puolustus- ja hyökkäyssarjat, virallinen sparraussarja, energian kokoamisharjoitteet sekä ennen kaikkea vaihtelevat ja monipuolistuvat kamppailuharjoitteet parikamppailussa pitävät mielenkiintoa yllä. Lajin luonne on ehkä hivenen enemmän eteenpäin vievä kuin muissa kamppailulajeissa joista itsellä on kokemusta. Eteenpäin vievällä tarkoitan sitä että peruskurssin jälkeen alkaa tippua aina uutta, mielenkiintoista ja hauskaa mikäli vain malttaa käydä kaikki mahdolliset harjoitukset.
Alussa kynnys oli kovakin: Ensimmäiset yleisryhmän treenit olivat tuskaa kun piti vain yrittää pysyä mukana vaikka mitään hajua ei ollut siitä mitä tehdään. Nykyisellään ehkä omaksumiskyky on vähän kasvanut, pohja antaa varmuutta ja ihan kaikkeen ei tarvitse keskittyä uutta tekniikkaa opeteltaessa (siis kun osaa jo esim. siihen liikesarjaan kuuluvat iskut ja torjunnat, ne on helpompi yhdistää. Ei tarvitse opetella liikettä vaan yhdistää ne ketjuksi). Se mahdollistaa keskittymisen kokonaan juuri siihen opetettavaan asiaan. Isommista palasista on vain helpompi rakentaa eteenpäin.
Ja ehkä se tärkein: Kannattaa harrastaa monipuolisesti. Mitä se tarkoittaa? Liikuntaa muuallakin, lisäksi jos on aikaisempaa pohjaa potku & lyöntilajeista niin niiden mukaan tuominen sovellettuun tekniikkaan on enemmän kuin hyvä asia.
Eteenpäin, Haidong!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti