Nyt tulee sitten Joulutaukoa myös kirjoittelussa. Luulen että keskityn harjoitustaukojen ohella myös lomailuun ja jos nyt ei ihan hirmuisen isoja sisäisiä tarpeita tuottaa tekstiä tule tämä blogi jättäytyy parin kolmen viikon tauolle tekstien suhteen.
Mutta ennen taukoa muistellaan muutamia juttuja kuluneiden kuukausien, hieman yli vuoden aikajaksolla.
Mistä tämä kaikki alkoi? Se käytännössä alkoi siitä että kaksi kaveria on ollut kiinnostuneita tästä lajista. Toinen on harrastanut lajia jo melkein DAN-arvoon asti, toinen taas kiinnostui lajista yhteisten työkavereiden kautta. Pitkään oli aikomusta mennä katsomaan kuvioita ja tutustumaan lajiin, mutta ne pari kertaa kun oli demotilaisuutta kaatui kuumeeseen ja flunssaan. Ei vain kyennyt.
Peruskurssi alkoi syyskuussa 2013... kynnys itselleni osallistua harrastukseen oli valtava. Nyt jälkeenpäin pohdittuna oikein huvittaa kaikki ne ennakkoepäilykset joita silloin kävin pienessä mielessäni läpi. Mielenkiintoisia olettamuksia kaikesta. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa että kaikki ennakko-olettamukset ovat osoittautuneet vääräksi, mikä on pelkästään positiivinen asia. Käytännössä siis yritin vain keksiä syitä miksi en aloittaisi tätä harrastusta tai jatkaisi. Peruskurssin harjoituksiinkin tulin silloin asenteella "katsotaan mitä tämä on, en varmaan kauaa täällä harjoitussalilla vietä aikaa". Kuinka väärässä silloin olinkaan. Aika iso kynnys tuli myös hieman negatiivisista kokemuksista aikaisempien harrastusrupeamien parissa, lähinnä eräänlaisen painopiste- ja näkemyserojen vuoksi. Lisäksi resursointi oli totaalisesti pielessä silloin ja yleensäkin tiettyjen osuuksien arvostukset. Mutta tilannehan on muuttunut jo noista joista koska silloiset henkilöt ovat poistuneet jo näiden harrastusten piiristä aikaa sitten.
Mitä kaikkea olen sitten saanut tämän harrastuksen kautta?
- Olen tutustunut upeisiin ihmisiin. Toinen toistaan hienompia ihmisiä joilla on samanlaisia ajatuksia iästä riippumatta.
- Joukkoon sopeutuminen. Porukassa mukana. Ainakin siltä tuntuu vahvasti. Ilmapiiri on avoin ja hyväksyvä.
- Fyysiset valmiudet ovat kohonneet monella tapaa. Vaikutuksia huomasi ensimmäisen kerran vähän yli vuosi sitten, sen jälkeen suunta on edelleen ollut ylöspäin. Pelkästään positiivista että arjen haasteista selviää aikaisempaa helpommin.
- Seuran tapahtumat ja harjoitukset: Leirejä, leirejä, erikoisharjoituksia, peruskurssia, pikkujouluja... you name it. Paljon kaikkea mukavaa tekemistä. Wisa Fight Tammikuussa 2014 oli kokemus sinänsä, kynttilän sammutusta yleisön edessä valkovöisenä. Junnujen pikkujoulut joulukuussa 2014 oli kanssa hieno kokemus, on aina hienoa ohjata motivoituneita osallistujia.
- Pariisi! EM-kisat pariisissa, matkaseurue aivan loistava! Kiitos matkaseurueelle jos nyt joskus tätä jostain syystä satutte lukemaan :) Ihan loistava kokemus kaikkiaan, vaikka välillä jännitti niin odottaessa että ei meinannut tajuissaan kestää ;)
- EM-kisojen tulokset! Mieletön mitalisaalis. Taso on korkea Suomessa, se on selvä. Treenaamista e kannata muuttaa ihan radikaalisti, koska kuitenkin tuloksena oli merkittävää menestystä. Lisäksi henkilötasolla pärjäsin erittäin hyvin odotuksiini nähden. EM-kisojen suhteen sain myös kokemusta ja eräänlaisen näpäytyksen. Ne lajit joissa kuvittelin pärjääväni varmasti, menivät penkin alle. Ne lajit taas joissa kuvittelin epäonnistuvani menivätkin paremmin kuin osasin odottaa. Toisessa lajissa olin sijalla 5.-7. (Heittoleikkaus).
- EM-kisaharjoitukset. Näissä taito kohosi ja tekniikka hioutui. Jälkikäteen mietittynä harjoittelua olisin itse osaltani muuttanut, mutta tästä nyt näkyy se kisakokemus. On helpompaa harjoitella seuraavan kerran kun alkaa kuitenkin olla kokemusta kisoista. Myös valmentaminen ja preppaaminen on huomattavasti helpompaa.
- Arvostus. Mitä enemmän on seuran ihmisten kanssa tekemisissä niin sitä enemmän arvostaa heitä. Kun tuntee paremmin, sitä paremmin pystyy myös arvostamaan sitä kokemusta, osaamista ja ennen kaikkea asennetta sekä panostusta seuratyöhön.
- Nykyisellään taidan olla statuksella apuohjaaja vielä mutta tavoitehan on päästä ihan ohjaajaksi. Tässä koen että annettavaa on koska ohjauskokemusta löytyy satojen tuntien edestä aikaisemmassa harrastuksen parissa. Kun on riittävästi ohjaajia ei homma käy kenellekään raskaaksi, vaan myös ohjaajat pääsevät kehittymään harjoittelun ja harjoitusten kautta. Myös ohjaajien oma harjoittelu ja kehittyminen on äärimmäisen tärkeää.
- Peruskurssi. Mikä valtava energia ja intensiteetti parhaimmillaan. Mieletön meno ja tahto päästä eteenpäin. Pitäkää tuo asenne, sillä mennään pitkälle ja kauas. Motivoinnista ja motivaatiosta olen kirjoittanut paljon, nyt vain kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä kaikille. Teissä on ainesta paljon, paljon annettavaa ja annatte hyvää energiaa myös muille.
- Mestarit Koreasta, Helsingin harrastajat.... mielestäni oli käsittämätöntä että niin avoimesti suhtauduttiin ainoana alempivöisenä EM-kisaharjoituksiin tulevaan henkilöön. Lisäksi tämän harrastuksen piirissä olevat ylemmät tummat vyöt ovat kaikki henkilöitä joita pystyy lähestymään. Joskus aikoinaan mustia voitä ei voinut kunnolla edes puhutella. Mestari Lee, Euroopan Haidong Gumdo-yhdistyksen (vai liiton) tekninen valmentaja halusi leirin yhteydessä keskustella harrastajien kanssa ja oli aktiivinen itse kontakteissa. Näinhän sen pitäisi olla. Mutta kun on nähnyt aikoinaan muutakin lähestymiskulmaa asiaan, jossa vyöhierarkia on ollut se kesksutelua määräävä tekijä.
- Tunnustus vuoden harrastajana oli varsin yllättävä. Siinä ei oikeastaan osannut sanoa mitään, vaikka mieli olisi tehnyt. Jälkikäteen toivon että olen pystynyt tuomaan esille kiitollisuuteni ja arvostukseni ko. tunnustuksesta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
- Olen kiinnittänyt tietoisesti huomiota tekniikan opiskelussa suoritustapaan. Pyrin siihen että osaan ja tiedän oikean suoritustavan, vaikkakin se saattaisi olla henkilötasolla tehtynä puutteellinen tai epätäydellinen.
- Paljon olen saanut tukea, ohjausta ja opastusta. Mikä oikeastaan tässä nyt on sitten mukavinta niin jollain tavalla on pystynyt myös itse toimimaan seuratyössä jollain tavalla apuna. Toivottavasti hyötyä on ollut enemmän kuin haittaa :) Itse koen että on mukavampi harrastaa kun voi myös itse antaa muille jotain siitä vastineeksi mitä itse saa. Sanotaan nyt vielä se että on valtavan upeaa jos voi olla alemmille tai oman tasoisille avuksi ja tukea seuraavan vyötason vaatimusten opettelussa. Siinä oppii itsekin, ainakin opettamaan. Lisäksi tulee ehdottomasti samalla kerrattua itsekin vaatimuksia ihan pilkkutasolle saakka. Ja pystyy myös seuran pääohjaajan tai valmentajan opettamia asioita viemään eteenpäin.
- Henkistä kasvua on tapahtunut paljon. Fysiikan osalta suoritukset ovat parantuneet, parannetaan lisää. Kärsivällisyyttä, oppimisen terävöitymistä ja liikemuistin paranemista on tapahtunut erittäin paljon. Teknisestikään en ehkä taida olla huonoimmasta päästä enää, vaikkakin kurottavaa ja kirittävää on paljon. Viimeisen vuoden aikana olen pyrkinyt rakentamaan pohjaa harrastukselle ja oppimiselle. Koonnut pienistä palasista isompia palasia, pyrkinyt vahvistamaan fysiikkaa niiltä alueilta jotka ovat estäneet tai hidastaneet oppimista ja suorituksia. Toivotaan että se alkaa näkyä.
Sen verran on myös vielä tässä samassa kirjoituksenpuuskassa todettava että tukea harjoitteluun saa myös seuran ylemmiltä vöiltä. Pidetään tämä tällaisena, itse ainakin tuen 100% jos joku tarvitsee tukea harjoittelussa. Tällä siis tarkoitan sitä että tekniikkatukea ja kommenttia saa kyllä samoin muistin virkistystä opetetuista asioista mikäli niille on tarvetta esim. vapaavuoroissa.
Kaiken kaikkiaan upea puolitoista vuotta. Tästä on oikeastaan hyvä jatkaa. Olen edelleen äärimmäisen positiivisesti yllättynyt kaikesta tästä mitä tähän saakka olen kokenut. Paljon olisin menettänyt joka tasolla jos olisin jäänyt pois tästä kuviosta.
Tässä oma positiivinen tilinpäätökseni näin vuoden lopuksi kaikille. Tässä kohdalla voi vain todeta muutaman harrastajan whatsapp-ryhmissä ilmaistuin sanoin "Kiitos että olette olemassa".
Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti