Pää usvassa, ajatus täysin sekaisin... mitä piti tehdä? Miten se meni?
Ihmisten oppimis- ja omaksumisprosessi on erilainen. Auttaako oppimista se että tunnistaa millainen oppija itse on, vai pitääkö vain yrittää painaa päälle ja pakottaa itsensä oppimaan asioita eri tavalla?
Oikeastaan tuota ylhäällä olevaa kysymystä voisi spekuloida pitkäänkin. Tässä yhteydessä kuitenkin totean että palaan tähän asiaan. Yritän nyt muuttaa omaa oppimis- ja omaksumisprosessia eri suuntaan.
Eiliset harjoitukset.... erittäin hyvät ja nopeatempoiset treenit. En tiedä oliko huono päivä eilen oppimisen suhteen vai eikö vain oma oppimisprosessi toiminut lähellekään optimaalisesti. Harjoittelun kohteena oli JibJoong1 ja JibJoong2 sarjat (kirjoitusasusta ei varmuutta...). Jostain syystä vain oma ajatus ei tässä toiminut sillä tavoin että olisin saanut suoraan sarjat kuntoon. Tämä näkyi siinä että piti aina, aina, siis ihan aina pysähtyä jossain kohdassa miettimään että mitä seuraavaksi. Se johti sitten turhautumiseen ja omasta mielestä epäonnistumiseen kun ei saanut tehdyksi samaan tahtiin mitä muut. Päällimmäisenä tunteena oli epäonnistuminen kun ajatus ja tahto oli kova, mutta ei vaan saanut sujumaan oikein kuvioita.
Tämä johti pienen ajattelutyön kautta siihen että pyrin muokkaamaan oppimista nyt siihen suuntaan että yritän viedä tekniikan suoraan ilman ajatuksellista prosessointia liikemuistiin, jonka jälkeen hiotaan sitten liikemuistin virheitä ajatuksen avulla muokaten sarjaa oikeaan suuntaan.
Keskittyminen. Keskittyminen kohdistui eilen liikaa muuhun kuin siihen että olisin liikemuistin avustuksella saanut rakennettua liikemuistin ja ajatuksen avulla toimivan sarjan. Nyt täytyy yrittää uutta lähestymiskulmaa oppimiseen ja omaksumiseen. Tärkeintä lienee se ettei kuitenkaan ole liian ankara itselleen koska se johtaa sitten taas motivaation laskuun ja hauskuuden katoamiseen.
Palaan lopputulosten kautta myöhemmin tähän asiaan ja tuloksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti