Aikoinaan harrastin Karatea n. 8 vuotta. "Junnuna" siis salille ja sitten jatkoa myös aikuisten ryhmässä. Sitten tuli pitkähkö tauko välissä kun muut asiat veivät mielenkiinnon kamppailulajeista. Muistan että pääsyyt lopettamiseen olivat käytännössä harrastajakaverien katoaminen paikkakunnalta ja sitä kautta mielenkiinnon lasku. Olin jotenkin enemmän kiinni ihmisissä ja enemmän riippuvainen muista siihen aikaan. Nykyisellään myös omatoiminen treenaaminen ei ole minkäänlainen ongelma puhumattakaan siitä että joutuisi vetäjän kanssa kahdestaan treenaamaan. Sellaisiakin hetkiä on ollut ja paljon, niistä olenkin sitten ottanut kaiken ilon irti.
No, jotta mennään takaisin aiheeseen. Nyt aloitin miekkailun ohella Taekwondon. Siitä en ole hirmuisesti kirjoittanut vielä, mutta tässä merkinnässä ajattelin että voisin vähän vertailla ja kirjoittaa lajieroista harrastajanäkökulman kautta.
Miten siis Miekkailu ja Taekwondo eroavat toisistaan? Miekkailussa sinulla on ase, joka on kehon jatke. Aseettomassa kamppailussa taas käytät raajoja aseena. Tekniikka on tietenkin hyvin erilaista. Oikeastaan on vaikea sanoa kumpi on helpompaa tai vaikeampaa, ja oikeastaan kun tarkemmin ajattelee niin turhaakin se lienee on. Molemmissa on omalla tavallaan haasteita ja hankaluuksia sekä tietenkin myös helppoja paikkoja edetä nopeamminkin. Hämmästyttävää sinänsä oli itselleni se miten paljon Karate (Wado-ryu) ja Taekwondo muistuttavat toisiaan. Kuitenkin kun hetken miettii tarkemmin niin ihmisen raajat liikkuvat tehokkaasti ja optimoidusti vain tietyllä tavalla joten ehkä se nyt ei ole niin hirmuinen yllätys että samoja liikkeitä on pienillä nyanssieroilla (siis ehkä isommassa perspektiivissä nyanssi eroilla) varustettuna. Mutta oikeasti enemmän lajia määrittelee kamppailullinen painotus: käsi- vai jalkatekniikkaa? Aseetonta vai aseellista? Vahingoittamista vai haltuunottoa? Nopeaa liikettä vai hitaampaa liikkumista ja tiukempaa voimankäyttöä. Lajit myös määrittelevät näitä asioita lajien sisällä eri tyylisuunnilla.
Mutta miten tämä kaikki näkyy harrastajalle? Vaihteluna. Vaihteluna ja vaihteluna. Käytännössä siis eri lajien treenaus tuottaa mukavaa vaihtelua arkeen. Ja tottuminen ei muutu tylsistymiseksi. Tästä syystä on lajiharrastusten kannalta hyvä treenata ohessa jotain muutakin. Se myös kehittää eri tavalla kun joutuu keskittymään tekniikkaan ja tekemiseen täysin eri näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti