Vertailin tässä ajatustasolla nykyisiä kamppailulajiharrastuksia n. 20 vuotta sitten olleisiin tapoihin harrastaa. Tulin siihen tulokseen että moni asia on muuttunut paljon, oikeastaan ihan mielettömästi. Eikä se muutos johdu omasta iästä ja siitä että suhtautuisi asioihin eri tavoin vaan kyse kyllä on enemmänkin siitä että harrastuksen tueksi on tullut enemmän välineistöä (padit, bofferit, pointterit, potkutyynyt... vaikka mitä). Lisäksi harjoitusmetodit ja menetelmät ovat muuttuneet.
Muutosta on siis tapahtunut. Muutoksen lähtökohtana on pääsääntöisesti ollut pitkän linjan harrastajien sitoutuneisuus lajiin ja ennen kaikkea heidän halunsa kehittää lajiteknisiä harjoitteita ja viedä lajeja/lajia eteenpäin. Muutos ja muuttuminen edellyttää kehittymistä ja kehittämistä, ainakin jos halutaan kehittää toimintaa parempaan suuntaan.
Nykyisellään tuntuu olevan harrastajamäärien kanssa sama kuvio kuin aikaisemminkin, peruskursseilla on isoja harrastajamääriä mutta pidemmälle mennessä mielipiteet ja kiinnostus muuttuu ja harrastus loppuu erinäisistä syistä joita olen muualla tässä blogissa käynyt läpi jo aikaisemminkin.
Pakko ei ole kuin kuolla, niin se menee :) Toki ainahan se on itselle ainakin menetyksen tunne jos joku henkilö katoaa salilta. Mutta en tuomitse tietenkään, olenhan itsekin kadonnut aikoinaan salilta. Otan sen harrastusajan lajien parissa enemmänkin voittona koska henkilö on tutustunut lajeihin ja se kipinä saattaa kyteä siellä takaraivossa pitkäänkin ja syttyä uudelleen. Tässä puhun nyt omakohtaisesta kokemuksesta, eli koko blogin aiheet ovat keskittyneet paluuseen saleille ja kamppailun pariin. Itse omalla kohdalla harmittelen sitä että jätin kesken, nyt olisi varmasti jo DAN-arvoja vyöllä. Mutta kaikkea ei saa, ja turha harmitella mitään. Eteenpäin on päästävä ja onhan tässä mahdollisuuksia kovalla työllä vieläkin moneen asiaan ihan realistisestikin pohdittuna. Vaatii paljon, mutta tuella ja tekemisellä on myös saavutettavissa.
Ryhmän tuki ja harrastus yhdistävänä tekijänä on sellainen kuvio joka kantaa niiden henkilökohtaisten karikkojen ja motivaation laskun ohitse.
Kaikille teille ihanille ja mahtaville harrastajakavereille: Tsemppiä! Olette aivan mahtavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti