tiistai 10. helmikuuta 2015

Venyttelyteoriaa

Nyt täytyy heti ensi alkuun tunnustaa että olen verrattain vähän lukenut ihmisen fysiologista ja yleensäkin venyttelystä tai venyttelyn merkityksestä. Joskus aikoinaan venyttely oli pelkästään sitä että lihakset kammettiin ääriasentoon ja siinä sitten yritettiin puristaa vielä vähän lisää. Venytykset olivat pitkäkestoisia, parhaillaan minuutteja kestäviä rypistyksiä. Lisäksi nämä venyttelyt tehtiin treenien jälkeen jolloin lihas oli parhaimmillaan jo pahasti hapoilla.

Nykyisellään oman ajatusmaailman mukaan venyttelyn pitäisi olla treenien alussa alkulämmittelyn aikana ja alkulämmittelyn lopussa. Tässä venyttelyn rooli on enemmänkin liikeratoja avaavaa ja lihaksen lämmittelyä sekä toimintakyvyn varmistamista. Se saavutetaan oman kokemuksen mukaan parhaiten edelleen pumppaavalla liikkeellä. Ja tärkeintä on tässäkin se että pumppaava liike ei ole liian raju ja että pumppauksia ei ole liikaa. Nopeita venytyksiä, ei pitkäkestoista lämmittelyvaiheessa.

Treenien jälkeen yleensä tekniikkaosuuden päättyessä tulee lihaskunto, eli "viimeiset" energianrippeet pois lihaksista. Tämän jälkeen tehdään sitten hieman pidempikestoisempaa venyttelyä, mutta ei edelleenkään maksimissa pitäen. Tässäkin pumppaus on hyvä. Venyttelyssä kannattaa lisäksi ottaa huomioon lihaksen väsymysaste, kramppaavaa tai tärisevää lihasta ei kannata missään nimessä venyttää kovinkaan rajusti. Korkeintaan kevyesti ilman riskiä krampista.

Ylläkuvatussahan venyttely on passiivista. Passiivista siis lihaksen kannalta siksi että se venyy passiivisena, ei aktiivisena. Entä sitten aktiivinen venyttely? Nyt täytyy edelleen muistaa että tässä puhuu maallikko joka on nähnyt kahdenlaista maailmaa venyttelyssä ja nyt on yrittänyt rakentaa viimeisen puolentoista vuoden aikana jonkinlaista itselle ja omalle lihaksistolle soveltuvaa venyttelyohjelmaa. Aktiivinen venyttely on siis sitä että pyritään lihaksen omalla voimalla ja luontaisella liikkeellä viemään lihas ääriasentoon ja sen ylitse jolloin saadaan venymistä aikaiseksi. Käytännössä tämä venyttelymalli edellyttää venyttelytapojen ja liikkeiden tutkimista, sunnittelua ja ennen kaikkea sitä että osaat luoda sellaisia venytyksiä joissa saat aikaiseksi aktiivisen venytyksen. Yksi tällainen on esimerkiksi se että nostat polven ylös niin korkealle kuin se nousee. Pidät jalkaa siinä, kantapää lähellä pakaraa. Ojennat jalan lihaksella, siis lihaksella suoraksi ja HITAASTI. Tuntuu varmasti reisilihaksessa ja polvi pyrkii laskemaan alas. Mutta tätä toistamalla huomaat hetken päästä että etupotkun maksimikorkeus on noussut huimasti. Perinteinen passiivinen tapahan olisi se että väännät rintaa jalkaa kohti maassa, esim aitajuuoksija-asento, esimerkiksi. Mutta saitte varmaan pointista kiinni?

Aktiivinen venyttely hitaasti, lihaksella liikeratojen maksimia hakien ja lisää venyvyyttä hakien. Passiivinen venyttely pumppauksin, rennosti lihasta lämmittäen tai palauttavasti tehden, riippuen treenin vaiheesta. Aktiivinen venyttely sopii hyvin alkulämmittelyyn mutta en tekisi sitä enää siinä vaiheessa kun lihas on väsynyt ja hapoilla. Ainakaan jos lihas on kunnolla päässyt hapoille.

Tässäpä tätä, omaa ajatusta ja teoriaa venyttelystä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti