Mietiskelin hetki sitten (joitain blogikirjoituksia aikaisemmin, otsikolla: "tyytymättömyyttä ilmassa") sitä että tarvitsisi tehdä jotain. Silloin kirjoitin Hiit-treenauksesta ja yleensäkin lihaskunnosta ja oheisharjoitteista.
Täytyy muistaa että on hyvä treenata myös ohjattujen harjoitusten ohella vapaaehtoisesti ja omatoimisesti. Luonnollisesti peruskunnon ylläpito ja kohottaminen on sitä joka auttaa kokonaisuutena eteenpäin. Harjoitteiden ei siis tarvitse olla lajiteknisiä.
Oma pointtini olikin se että ohjatuista treeneistä saa huomattavasti enemmän itse irti kaikella tavalla jos pystyy tekemään kaiken mitä treeneissä ohjeistetaan. Fysiikka siis riittää siihen mitä vetäjä vetää. Jos taas on rapakuntoinen voi se olla työn ja tuskan takana, lankuttaminen ei onnistu tai selkä prakaa. Tällöin kehittyminen on hidasta ja motivaatio laskee herkästi.
Treenien laadukkuus siis on myös subjektiivinen kokemus. Onko hyvä olo ja hyvä mieli treenien jälkeen? On varmasti jos kokee onnistuneensa treeneissä. Onnistumisen kokemus tulee laajempana siitä että onnistuu ja osaa ne kaikki osaharjoitteet joista harjoitus koostuu. Jokaisen treenaajan kannattaa huomioida tietenkin oma lähtötaso. Mikäli joku asia ei onnistu juuri nyt, niin tee se niin hyvin kuin pystyt. Pyri samalla menemään myös sen oman mukavuusalueen ylitse eli rasita itseäsi niin paljon kuin mahdollista. On hyvä opetella ihan rutiiniksi se että mennään ylitse sietokyvyn aina välillä. Se kehittää.
Jes, siis merkinnän otsikko Laadukkaita treenejä ei käsitellyt ohjausta, vetoa tai treenien sisältöä juurikaan. Käsittelyn kohteena oli enemmänkin subjektiivinen katsantokanta siihen miten itse saa enemmän irti treenistä ja millä eväillä pystyy kokemusta viemään vielä enemmän plussan puolelle.
Tässä on itselläkin paljon opittavaa. Oppiminen lähtee tiedostamisesta, siitä eteenpäin se on tiedon soveltamista. Eikö näin ole?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti