Nyt vuoden kokemuksella on ehkä hyvä palata vähän taaksepäin... Sinne alkuun kun oli melkein yhtä innostunut asioista kuin nyt. Silloin joskus alussa ei ehkä nähnyt kaikkia asioita samalla tavalla kuin nykyisellään.
Mihin siis tuo lyhyt johdanto tuossa ylhäällä johtaakaan? Otsikon mukaisesti varustehankintoihin tietenkin. Itse tunnustan (ikävä kyllä) innostuvani asioista aika tavalla ja sen jälkeen on hirmuinen draivi päällä. Tosin se nyt täytyy sitten kanssa todeta että draivia ei sitten kovin helpolla mikään sammutakkaan. Eli vaikka nyt sitä innostuukin asioista ja tekee niitä ehkä vähän eri intensiteetillä kuin "valtaväestö" niin innostus ei "happane". Ja nyt siis ei kannata ymmärtää sanomaani väärin: Ei se innokkuuden vaihtelu eri yksilöiden välillä ole huono asia ensinkään. Olisihan se suunnattoman tylsää jos me kaikki olisimme samanlaisia kaikessa tai vaikkapa vain tässäkin asiassa. Olisi elämä aika yksipuolista, tuskin olisi ihmiskunta edes kehittynyt tänne saakka. Mutta ennen kuin mennään sen enempää syvällisempiin asioihin, kvanttiteknologiaan, suhteellisuusteoriaan tai mihinkään muuhunkaan yhtä kiinnostavaan kuvioon niin palataan pikaisesti aiheeseen.
Aloittelijana minulla oli nopeasti "kaikki heti mulle nyt" asenne. Kärsivällisyyttä oli ja on, mutta ainahan minä olen hankkinut välineet ja varusteet heti harrastuksiin. Tässä kohdalla kuitenkin tekisin ehkä toisin jos olisin samassa ymmärryksessä asioiden suhteen kuin nyt. Itselläni on ollut tuuria todella paljon ja osa ehkä hyvin sujuneesta harrastuksesta on kiinni myös siitä että järki on ollut päässä. Nimittäin nyt tulee se koko kirjoituksen pointti: Harrastat aseellista (tai siis harrastan, ehkä sinäkin harrastat) kamppailulajia. Harjoitusten alussa keho ei ole sillä tasolla että se kestäisi puolentoista kilon miekan heiluttelua ilman vammoja tai kulumia. Se nyt vaan on fakta. Tai siis ainakaan kaikilla ei ole. Eri asia on henkilöt jotka ovat treenanneet jotain kestävyys/voimalajia vuosia. Toista se on konttorirotalla joka jo ojaa kaivaessaan hengästyy ( :) ). Väärillä tai siis liian pikaisesti hankituilla varusteilla saattaa siis teloa itsensä. Joko väärällä tekniikalla ( -> nivelet kuluvat) tai sitten väärillä suoritteilla (lihakset antavat periksi kun voima loppuu ja nivelet kärsivät). Tai jopa niinkin että keskittyminen herpaantuu liiallisen itsevarmuuden seurauksena ja sitten onkin syystä tai toisesta pienempiä tai isompia vammoja tuloksena viiltoina tai jopa isoina haavoina (olettaen että harjoittelet syystä tai toisesta terävällä välineellä). Itselläni on se onnellinen tilanne että vaikka hankin replica-miekan harjoittelukäyttöön vajaa vuosi sitten ja muutaman terävän miekan hyllyn päälle viime keväänä (maalis-huhtikuussa) olen onnistunut pitäytymään turvallisissa harjoitteissa ilman vammoja tai kulumia. Innokkuudella olisi voinut olla hintansa: liian aikaisin aloitettu treenaus normaalia puumiekkaa 4-5 kertaa painavammalla välineellä kasvattaa kyllä lihaksia ja totuttaa kroppaa mutta tuloksena on äkkiä rasitusvammoja, nivelkulumia, erilaisia kiputiloja sekä hyvin herkästi lihasrevähtymiä.
Haluaisin siis vain muistuttaa varovaisesta aloituksesta, turvarajojen käytöstä harjoittelussa varsinkin replica-miekalla (aikarajat, maksimissaan 5 minuuttia alussa, myöhemmin 20-30 minuuttia tai 1,5 h). Harjoittelu terävällä on järkevää aloittaa vasta kun on varmuutta ja rutiinia riittävästi replica-miekasta. Omalla kohdalla tämä on ehkä aikaisintaan vuoden päästä.
On siis kuitenkin selvää että riskejä tähänkin lajiin liittyy. Tarkoitus ei ole pelotella, vaan havahduttaa ainoastaan pohtimaan sitä mikä on järkevää ja turvallista sekä mahdollisimman vähän kroppaa ja niveliä kuluttavaa harjoittelua, oikeilla välineillä ja oikein tehtynä. Innokkuus on hyvästä, mutta liiallinen innokkuus saattaa lopettaa hyvänkin harrastuksen vammautumisen seurauksena. Ollaan siis innokkaita hyvällä tavalla kroppaa kuunnellen ja järki päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti