EM-kisoissa havaitsin että nälkä kasvaa syödessä. Lähdin hieman liian keveillä asenteilla kokeilemaan mitä tulee. Jos tietäisin saman kuin nyt, olisi moni asia valmistautumisessa erilaista. Mutta sitä kutsutaan kokemukseksi. Kokemus auttaa, avustaa ja ohjaa, ei jossittele. Eli siis edelleenkään ei jossitella vaan mennään nyt sillä mitä tuli.
Mitä tuli? No Suomi menestyi! Ponnistettiin pienestä, EM-joukkueessa alle 20 henkeä mukana. Silti saavutuksena 5 kultaa, 3 hopeaa ja 7 pronssia (joista yksi ryhmäliikesarjasta, eli henkilökohtaisia mitaleita enemmän siis). Lisäksi saavutuksia ihan sinne mitalien tuntumaan. Kisojen jälkeisessä tilanteessa helposti unohtuu muut kuin mitalisuoritukset. Jokainen kisailija oli omissa sarjoissaan korkealla, ja se näyttää tasoa mitalisaavutusten ohella.
Omat tulokset olivat sitten hyvin vaihtelevia. Omassa kisaryhmässä oli koko ajan yli 60 osallistujaa, joten siihen mahtuu monenlaista ja monen tasoista henkilöä. Kisat alkoivat osaltani liikesarjalla ja tuloksena oli finaaliin pääsy. 16 parhaan joukkoon yli 60 henkilöstä on aika hyvä tulos... se jäi viralliseksi tulokseksi. Epävirallinen tulos sitten on se että olin tuon 16 joukossa suhteellisen korkealla... mutta ei siitä sen enempää. Siis mitali jäi lähelle.
Paperinleikkuu meni pieleen. Ensimmäinen leikkaus oli mielestäni 10 ja toinen leikkaus 8 tai 7, mutta olin liian kaukana telineestä ja paperi jäi roikkumaan ikävästi 2 mm vasemmasta laidasta. Siis hylky ja ei jatkoon. Kynttilän sammutuksessa oli jotain maagisesti pielessä. Normaalisti kynttilä on sammunut todella hyvin, nyt sitten ei niin millään. 7 iskua oli äkkiä ohitse ja pääsylippu katsomoon käsissä. Näissä kahdessa tarkkuuslajissa ei jäänyt minkäänlaista epäselvyyttä. Epäonnistuminen ja putoaminen ennen finaalia.
Heittoleikkauksessa sitten olikin tilanne vähän eri. Toisella iskulla sain hyväksytyn suorituksen ja finaaliin. yhtenä seitsemästä hengestä. Tässäkin karsinta oli raaka, eli suurin osa porukkaa tippui pois jo ensimmäisessä vaiheessa. SItten tulikin se yllätys itselleni. Finaalissa oli kertakuolema, eli käytännössä yksi yritys ja thats it. Se meni metsään ja tipuin pois 7 parhaan joukossa. Käytännössä sijalla 5.
Kokemusta, hieno elämys ja tason mittaaminen euroopan laajuisesti. Ne olivat ne päällimmäiset. Pärjäsin siis paremmin kuin hyvin, paljon paremmin kuin uskalsin olettaa (kahden onnistuneen lajin osalta) mutta silti jäi kaivelemaan. En tiedä onko se nälkä vai mikä, varmaankin tunne siitä että olisi voinut onnistua paremminkin kun oli mahdollisuuksia oikeasti kaikkeen mahdolliseen. Jostain syystä omassa harjoittelussa oli ongelmana se että en uskonut omiin mahdollisuuksiin. Mutta nyt jatkossa usko on vahvempi.
Kokemuksen otan voimauttavana ja edistävänä. Vaikka tuntuukin mitalijuhlien sisällä että olisi epäonnistunut jotenkin, niin ei se sitä kuitenkaan ole. Omat sijoitukset kahdessa onnistuneessa lajissa on sen verran hyviä että ei niitä voi väheksyä. Täytyy olla tyytyväinen.
Mutta iloa riittää! On se vaan hienoa että saimme mitaleita sekä Helsinkiin että Mikkeliin!
Haidong!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti