Syyskauden harjoitukset

Syyskauden harjoittelu ajalla syyskuu-joulukuun loppu tehtiin peruskurssin nimissä. Peruskurssi siis tarkoitti käytännössä sitä että harjoittelimme ryhmässä joka koostui pääsääntöisesti samaan aikaan lajin aloittaneista. Tietenkin mukana oli aina vetäjän lisäksi apuohjaajia. Apuohjaajat olivat pidempään lajia harrastaneita ylempiä vyöasteita. Peruskurssin harjoituksissa kävi aina välillä muitakin kuin varsinaisia apuohjaajia. Tulkitsin asian niin että harrastajille oli annettu osallistumisoikeus myös peruskurssin harjoituksiin. Tämä oli enemmän kuin hyvä asia, mielestäni oli hienoa nähdä eri harrastuksen vaiheissa olevia henkilöitä. Lisäksi siirtymä "omasta turvallisesta" peruskurssijoukosta yleisryhmään olisi tällöin selkeästi helpompi, kun tuntee jo ison osan yleisryhmissä harrastavista henkilöistä.

Vetäjistä huomasi asenteen ja motivaation. On aina hienoa huomata miten henkilöt tekevät isolla intensiteetillä sitä mistä pitävät. Keep up the good work! Kaikilla peruskurssin vetäjillä oli oma persoonallinen tapa vetää harjoituksia. Jotenkin henkilökohtaisesti koin että nämä tavat tukivat toisiaan mainiosti ja vaihtelevuus tuotti harjoitusten painopisteen vaihtelua joka taas piti homman mielekkäänä.

Peruskurssiharjoittelu kohdistui kahteen harjoituskertaan viikossa. Kolmet tai neljät ensimmäiset harjoitukset keskittyivät puhtaasti siihen että saadaan puumiekalla tehtävien lyöntien liikeradat osapuilleen oikeaksi. Tämä oli äärimmäisen tärkeää, koska väärällä lyöntitekniikalla on kuluttavia ja jopa tuhoisia seurauksia nivelille, huomiona että siis pidemmän päälle väärin tehtynä. Yhdessä harjoitusvuorossa ei vammoja saa aikaiseksi mutta viikkojen, kuukausien väärin tehty harjoittelu saattaa jo jättää jälkiä väistämättä. 

Etenemistahti oli maltillista, mutta ainakaan itse en perustekniikkaharjoittelua rakastavana voinut jättää havainnoimatta sitä että peruskurssin näkökulmasta eteneminen oli oikeastaan nerokasta: Käytännössä joka tapauksessa täytyy osallistujien fyysistä tasoa alkaa tasapäistää. Tuskin kukaan on juurikaan aikaisemmin heilutellut keppiä sillä tavoin kuin nyt tässä lajissa sitä pitää tehdä. Liian nopea eteneminen johta väistämättä siihen että fysiikan puutetta korvataan jollain muulla. Lisäksi harjoittelu joka ei ole perusteellista johtaa väistämättä siihen että tekniikka kärsii. Ja se näkyy kyllä myöhemmin.  

Ohjaus oli harjoituksissa mielestäni erittäin hyvää, olihan meitä peruskurssilla kuitenkin riittävän pieni määrä jotta voidaan puhua jopa yksilöohjauksesta tietyiltä osin. Etenemistahti oli enemmän kuin hyvä: huomioon otettiin osallistujien fysiikka, vaikkakin tasapäistämistä oli pakko tehdä lähtöeroista johtuen. Lajikohtainen harjoittelu keskittyi usein siihen että fyysisiä valmiuksia kohotettiin lajiharjoitusten kautta lajitekniikan suorittamiseen.

Yksilöohjauksen suhde joukkoohjaukseen on aina henkilökohtaisesti mietityttänyt. Molemmissa on hyvät ja huonot puolet. Oikeastaan ne huonot puolet tulee henkilökohtaisista ominaisuuksista. Joku tykkää siitä että korjataan virheitä kahden minuutin välein (huom, tätä ei siis ole tapahtunut, vaan puhun ainoastaan esimerkin omaisesti) ja joku taas siitä että saa itsenäisesti ilman korjaamista tehdä suorituksia. Itse olen aina lukeutunut siihen joukkoon joka haluaa että tullaan korjaamaan tekniikkavirheitä. Lähinnä vain siitä syystä että oman liikemuistin kautta opittuja virheliikkeitä on erittäin hankala muuttaa myöhemmin, kun on tullut tehtyä satoja jopa tuhansia toistoja. Tästä syystä pidän parempana sitä että karkeat virheet leikataan saman tien pois. Tietenkin tässä kohdalla täytyy aina luottaa ohjaajiin: pienemmät virheet on vaan helpompi karsia itse pois, isommat sitten ulkopuolelta. Harjoittelullekin on annettava tilaa, ettei suoritukset keskeydy siihen että hiotaan liikaa. Tätähän ei tietenkään tapahtunut, vaan edellä oleva teksti kuvaa vain omaa suhtautumistani harjoitteluun.

Noh, jatkossa kirjoitan sitten muutamista muista asioista ainakin hetken. Vyökokeet, vapaavuorot ja oman replikamiekan hankkiminen tulevat kuvien ohella muutaman viikon sisään. Nyt nimittäin lähestytään nykypäivää/reaaliaikaa tämän blogin osalta.