Oman fysiikan kuvittelin olevan kohdillaan, olinhan harrastanut 3 vuotta geokätköilyä johon on kuulunut powertrailit joissa tulee parhaimmillaan n. 30-35 km maastokävelyä vaativissakin maastoissa yhtä mittaa. Geokätköily muutoinkin tuotti helposti kilometrejä. Normaalina kätköilypäivänä etsittiin n. 40-50 geokätköä, ja keskiarvokävely oli helposti 300 metriä / kätkö. Kävelyä siis tuli helposti 10-15 km päivä, lisänä vielä kaikki mahdolliset kumarrukset ja kiipeilyt. Lisäksi perheemme lemmikkikoiraa tulee lenkitettyä jokainen päivä vähintään sen tunnin, joka käytännössä tarkoittaa sujuvasti 4-7 kilometrin lenkkiä riippuen maastosta ja vauhdista.
"Vastapainona" harrastuksille sitten olikin työ, oikeastaan jopa varsin negatiivisessakin mielessä: puhdasta konttorityötä, pahimmillaan 9-10 tuntia yhtä mittaa, ainoastaan muutaman tauon katkaistessa istumisen. Satulatuolit ja kaikki muut oli kokeiltu, mutta istuminen on istumista. Siitä ei vaan pääse mihinkään.
Aloituskynnys kamppailulajeihin kuitenkin oli kasvanut, vaikka olisi voinut kuvitella että aikaisemmalla kokemuksella on helppo palata lajien pariin. Kuitenkin ikää oli tullut lisää ja samoin myös fysiikka oli rapistunut, vaikka oma käsitys olikin ihan jotain muuta. Oma käsitys kuitenkin oli jostain syystä se että fysiikaltani olisin kunnossa, ainakin oman ikäisteni kesken verrattuna. Isohko shokki oli kun kaveri joka on hyvässä kunnossa mielestäni kävi Suomimiehen kuntotestissä. Tuloksista en voi kertoa enempää muuten kuin että olivat jotakuinkin ok, mutta omaan käsitykseeni ja keskinäiseen vertailuumme huomioituna säikähdin omaa tilannettani pahasti, olihan kaverini selkeästi meistä kahdesta se tiukemmassa kunnossa oleva. Siinä vaiheessa tuli sellainen ajatus takaraivoon että jotain olisi nyt tehtävä. Periaatteessa nyt jälkikäteen kun miettii niin tietyt notkeutta ja lihasvoimaa vaativat arkipäivän toiminteet olivat olleet jo useamman vuoden itselleni keskiarvoa vaivalloisempia. Siis ei tietenkään mitenkään pahasti mutta sillä tavoin että vaivaa ne tuottivat ja eivät olleet niin keveitä suorittaa kuin joskus aikaisemmin. Tällaisia juttuja olivat mm. vatsaltaan ylösnousu, kengännauhojen sitominen ja erinäiset kumartelua vaativat hommat. Selkeimmin tämän havaitsi siinä että esimerkiksi auton renkaiden vaihto tuotti jonkinlaista kipua seuraavaksi päiväksi. Lisäksi välillä aina tietyissä hommissa lihaskrampit olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Se vain hiipi salakavalasti, fyysisen kunnon heikkeneminen. Kaikkeen tottuu kun se tulee vähitellen, puhuttiin sitten henkilöauton aurauskulmien muuttumisesta tai omasta fysiikasta. Henkinen aloituskynnys siis oli verrattain korkealla, pärjäisinkö lajissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti