Vyökokeen alla on hyvä aina pohtia hetken aikaa kulunutta kautta. Mitä olisi ehkä tehnyt toisin ja mitä on tehty oikein. Tietysti on turha suomia tai millään tavalla rangaista itseään, korkeintaan ottaa opiksi seuraavaan kurssia tai tasojaksoa ajatellen.
Viime keväänä oli historiallinen tilanne. Ensimmäinen keltaisten ryhmä jota olin couchannut oli edennyt oranssin vyön kokeeseen. Vielä muutamissa edellisissä treeneissä katsottiin tiettyjä tarkkomakohtia läpi siitä miten täytyy tehdä asioita. Ja oikeastaan niitä kestoaiheita jankattiin kyllä varmaan ainakin kymmenessä treenissä. Mutta silti siinä kävi niin että adrenaliinipöllyssä porukka sitten takertuu samoihin virheisiin kuin tähänkin saakka. Mutta sitä on elämä. Oppimista, sekä vetäjälle että treenaajille. Täysin oppinut on väärä lähtökohta ja ennen kaikkea asennevirhe.
Selkeän tasokorotuksen on tuonut harjoituskortti. On hyvä että vyökokeiden välillä on tietty selkeä määrä harjoituskertoja jotka on läpäistävä jotta pääsee vyökokeeseen. Tämä takaa tason tai ainakin turvaa sitä. Tason saavuttaminen ja palkkiona siitä oleva vyö on merkki siitä että on kehittynyt treenijakson aikana seuraavalle levelille. Tähän ei tunnetusti riitä enää ylemmillä vyötasoilla muutaman treenikerran märät. Parhaimmillaan tarvitaan lähtötason olessa matalalla myös isoja määriä muita oheisharjoitteita tukemaan lajia.
No, nyt kun mietiskelen mitä ohjeita antaisin vyön suorittajille tässä niin päällimmäisenä tulee rauhallisuus ja rentous. What ever you do, keep the coolness and be relaxed. Kannattaa opetella ehdottomasti toimimaan adrenaliinin alaisena. Se helpottaa hermojen ja kropan hallintaa. Käytä se adrenaliinipölly energiaksi mutta muista olla huolellinen ja perusteellinen. Älä heittäydy ylisuorittamiseen tekniikan kustannuksella.
Siinä on oikeastaan ne pääpointit. Riittävän hitaasti, ei täydellä teholla. Liian kova suoritusvoima näkyy liikaa tekniikan kangistumisena. Muista vastuuvetäjän pääpointit, kaikki ne pienetkin asiat. Tuo ne mukaan omaan tekemiseen ja tekniikkaan. Älä muuta omaa tekniikkaasi enää lähellä vyökoetta. Jos teet jonkin pienen virheen, tee se. Suorita muutoin vaatimukset niin hyvin kun pystyt. Muista laajat tekniikat siellä mihin ne todellakin kuuluu! Tee rauhassa ja maltilla. ÄLÄ HÄTÄILE!!! ÄLÄ HÄTÄILE!! ja sanotaan nyt vielä kerran: ÄLÄ HÄTÄILE! Mitä teetkin tee se varmuudella ja huolellisuudella.
Siispä. Vastuuvetäjän ajatukset tiivistyvät kirjoituksen lopussa yhteen toteamukseen: Älä hätäile.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti