Mielenkiintoista. Ei voi todeta muuta kuin että mielenkiintoista. Mikäkö tällä kertaa? No tietenkin sunnuntaitreenit. Tällä kertaa salissa oli lämpöä vähintäänkin riittävästi, lähellä kolmeakymmentä ihan ihotuntuman mukaisesti. Kosteusprosenttikin tuntui olevan enemmän kuin kohdallaan koska lämpö jäi ihon pintaan. No, harjoitteluolosuhteet eivät tällä kertaa olleet sen enempää mielenkiintoiset vaan treenit itsessään.
Treenit alkoivat ihan peruslämmittelyllä, kevennetyllä mallilla. Sekin riitti saamaan kuumassa salissa ihon pinnan kosteaksi. Alkulämmittelyjen aikaan ei vielä arvannut ihan mitä kaikkea on tulossa. Harjoitukset koostuivat pääsääntöisesti vapaasta sparrauksesta ja muutamista hyökkäys&puolustusharjoituksista. Sitä ei ihan heti uskoisikaan miten kuluttavaa ja rankkaa on vapaa sparraus. Sitä on ehdottomasti treenattava enemmän.
Sparraus aloitettiin kevyesti 1:1 vastaan. Otettiin ensiksi kevyttä liikettä ja tunnustelua. Siinä kyllä kieltämättä jaettiin iskuja puolin jos toisinkin ja samalla oppi erään tärkeän asian: lue vastustajaa. Opettele tunnistamaan vastustajasta tiettyjä asioita joilla voit ennakoida toimintaa. Samalla oppi myös sen miten tärkeää on opetella tiettyjä kombinaatioita kuten lyönti-blokki-lyönti, lyönti-blokki, blokki-lyönti ja osata/hallita niitä riittävästi. Riittävä osaaminen tarkoittaa käytännössä kahta asiaa: 1) pystyt reaktiona toimimaan ilman pohdintaa ja 2) osaat riittävästi niitä jotta voit jatkuvasti vaihtaa tekniikkakombinaatioita. Mikäli varsinkin jälkimmäinen kohta mainituista on heikommin hallinnassa on seurauksena se että toistat tiettyä hyökkäystä, vastustaja lukee tilanteen ja rokottaa takaisin välittömästi. Lisäksi kombinaatioita täytyy osata molemmin puolin, sekä oikealta että vasemmalta. Ja parasta on jos pystyy edes jollakin panostuksella muuttamaan tekniikkaansa vastustajan tekniikan mukaisesti.
Sparrausottelu sinänsä oli hyvin erilaista normikuvioihin verrattuna ja itseasiassa varsin hauskaakin. Erikoisinta tässä oli se että fyysisen puolen lisäksi on pystyttävä voittamaan myös se henkinen kantti, asenne. Vastustajaa ei saa pelätä ainakaan niin paljon että muuttuu kamppailijasta uhriksi ;) vaan sparraus on ottelua josta täytyy pystyä selviytymään. Henkinen yliote täytyy tiedostaa ja voittaa.
Ja tuosta vapaakamppailusta sitten siirryttiin vaativampiin harjoitteisiin. Lajin ominaispiirteisiinhän kuuluu nimen omaan kamppailu useampaa vastustajaa vastaan. Tässä tilanteessa sitten oltiinkin loppuharjoituksissa eli ottelut vedettiin kahta ja kolmea vastaan (1:2, 1:3). Siinäkin oppi taas uusia asioita, kuten oma sijainti ja liikkuvuus, hyökkäykset, muiden kamppailijoiden blokkaaminen ja asemointi itselle optimaalisesti sekä nk. "pienimmän uhkan eliminointi" ensimmäisenä. Onhan se selvää että kamppailussa kaksi tai kolme vastustajaa on paha juttu, joten kannattaa pyrkiä poimimaan helpolla helpot ensiksi pois jolloin pystyy keskittymään paremmin sitten vaativampaan suoritukseen.
Tärkein oppi tähän kuitenkin oli se että opi virheistä, analysoi jälkikäteen ja käytä ajatusta kamppailuun. Lisäksi epäonnistumiseen ei saa jäädä pyörimään, vaan treeni jatkuu. Tässä kohdalla treeni ei lopu miekan viintoon tai pistoon kuten kävi joskus aikoinaan historiassa. Eli virheistä voi oppia, niistä ei rangaista.
Omaan harjoitteluohjelmaan täytyy ottaa lisää sparrausta. Vapaavuoroissa tosin on ollut niin vähän väkeä että välttämättä edes sparrausparia ei ole ollut saatavilla. Mutta josko se siitä pikku hiljaa vilkastuisi. Lisäksi alkulämmittelynä ottelunomainen liikehdintä miekan kanssa saattaa olla erityisen tehokasta. Täytyykin ottaa ohjelmaan ja kokeilla.
Tässäpä taas, omia ajatuksia kamppailusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti