Vähän pohdintaa vaihteeksi aiheesta kovat ja pehmeät lajit. Sen verran pitää tästä viimeisestä tauosta sanoa että konttorirotta on ollut kirjoitustauolla mutta ei treenitauolla. Treenit ovat käynnistyneet mallikkaasti nyt kesän jälkeen, lomat loppuivat elokuussa puolen välin tietämillä ja sen jälkeen on ollut varsin nousujohteista treenaamista edelleen. Nyt on kuitenkin se tilanne edessä että vyökokeet lähenee ja vyökoekunto alkaa olla kohdallaan. Ainakin luulisin.
No, mennäänpäs sitten ilman pidempiä jaaritteluja aiheeseen. Aiheena on tällä kertaa kovat ja pehmeät lajit. Termit tietenkin voidaan ymmärtää monella tapaa, sehän tietenkin on selvä. Lisäksi myös harrastuksen mentaliteetti ja asenne merkitsee paljon tässä: kovastakin lajista saa pehmeän löysäilemällä tai pehmeästä kovan repimällä. Sitten on kokonaan oma lukunsa suoritustapa. On mahdollisuus suorittaa tekniikkaa kevyesti ja pehmeästi tai alusta saakka repimällä kovaa.
Jos nyt otetaan hypoteettinen tilanne käsittelyyn. Kuvitellaan että kohdehenkilö on sohvaperuna jolla ei juurikaan ole kamppailulajitaustaa tai muutakaan sellaista liikuntataustaa joka tukee kamppailulajeja. Silloin luonnollisesti rankat harjoitteet, kova suoritustaso ja halu ylittää itsensä johtavat helposti vammautumisiin. Nykyisellään ohjaajat osaavat ottaa huomioon ryhmien vaihtelevat kuntotasot ja yleensäkin suunnitella treenit siten että ne tukevat harrastajan kunto- ja taitotasoa. Silti harrastajalle itselleen jää isohko vastuu siitä että kuuntelee kehoaan oikein ja ymmärtää kehon vihjeet siitä miten harrastaa ja suorittaa. Yksi osa tätä on oman lähtötason ymmärtäminen. On hyvä tiedostaa että jos ei ole viimeiseen viiteen vuoteen tehnyt lihaskuntoa ja ei ole tietoa siitä mitä ovat syvät lihakset voi lähtötaso olla omaa käsitystä alhaisempi. Liian matala lähtötaso yhdistettynä vahvaan mieleen on hieman huonohko asia. Ole siis realisti. Ymmärrä lähtötasosi. Käy lenkillä, vahvista kroppaa. Jos et tähän pysty niin tule salille mutta kuuntele suoritteissa kroppaasi. Tarkoitus ei ole että rikot itsesi muutamissa ensimmäisissä treeneissä.
No, entäs otsikon mukainen pehmeä ja kova laji? Pehmeinä lajeina voidaan pitää sellaisia lajeja joissa varsinkin alussa vahvistetaan kroppaa pehmeästi ilman rajua tekniikkaosuutta. Tai rankkaa tekniikkaa. Perinteisesti jos tehdään hyvin karkea kahtiajako lajien välillä niin potku- ja lyöntilajit ovat usein "kovia" lajeja. Näissä kehoa viedään usein äärirajoille, joka varsinkin alussa kannattaa tiedostaa. Ainakin silloin jos oma lähtötaso on matala fyysisen kunnon osalta. Pehmeämpiä lajeja on sitten useimmiten sellaiset lajit joissa käytetää asetta harjoitusvälineenä, tai hyödynnetään vastustajan voimaa häntä itseään vastaan. Oma käsitykseni hieman pehmeämmistä lajeista on se että niihin lukeutuvat: Judo, Aikido, Haidong Gumdo... Kovia lajeja taas ovat: Karate, Taekwondo... listaa voidaan jatkaa.
Kovissa lajeissa on siis hyvä olla fyysinen kunto tai vähintään ymmärrys siitä kohdallaan. Se ehkäisee vammoja. Lämmittelyt ja lihashuolto ovat ehdottoman tärkeitä. Ongelmissa ja kivuissa kannattaa välittömästi puhua vetäjän kanssa, härkäpäinen jatkaminen tuottaa helposti vammoja. Kyse voi olla pelkästään vain siitä että syvät lihakset eivät ole kunnossa ja siihen yhdistetty virheellinen suoritustapa aiheuttaa kipua joka pidemmän päälle johtaa vammoihin. Vetäjät pysytyvät näitä näkemään ja avustavat tarvittaessa.
Kaikissa lajeissa perus lihaskuntoharjoitteet ovat ydinosaa. Niitä kannattaa vähintään sisällyttää omaan harjoitteluohjelmaan. Systemaattinen työ tässä tuottaa parasta tulosta. Oma mielipiteeni on että suosittelen kamppailulajien aloittamista pehmeistä lajeista jos on takana useampia vuosia sohvaperunana. Jos taas kunto on kohtuullinen niin kovista lajeista saattaa saada enemmän irti, ainakin jos ne yhdistää myös pehmeisiin lajeihin.
No, oli valinta mikä tahansa niin tärkeintä on että liikkuu. Tarkoitus ei ole kamppailla siitä mikä kamppailulaji on paras. Siihen vaikuttaa lajeja enemmän yksilölliset erot ja kyky soveltaa osaamaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti